Cygnaeuksen koulu 75 vuotta -juhlapuhe

Te Cygnaeuksen koulun väki vietätte tällä viikolla koulunne 75-vuotisjuhlaa.

Se on aika paljon vuosia niin ihmisille kuin koulullekin. Olen tämän koulun entinen opettaja ja minut on kutsuttu kertomaan teille jotakin menneistä vuosista.

Cygnaeuksen koulu on rakennettu v. 1925, jolloin Jyväskylä oli todella pieni puutalokaupunki, jossa ei ollut kuin muutama tuhat asukasta. Silloiset päättäjät olivat kuitenkin viisaita, varmaan he näkivät, että Jyväskylä on kehittyvä paikka.

Komean koulun he kuitenkin rakensivat, vaikka ympärillä oli vain pieniä omakotitaloja ja maastokin oli niin kostea, että tuo kenttä eli siis piha on kuulemma joskus nielaissut jonkun oppilaan saappaankin. Näin kertoi eräs vanha opettaja kerran minulle, kun olimme välituntivalvonnassa.

Mutta talosta tuli niin hyvä, että se on edelleen teidän käytössä. Onhan sitä tietysti  ehostettu aina aika ajoin, niinkuin rakennustakin on hoidettava ja ehostettava. Mutta tuolla porraskäytävän katossa olevia taideteoksia on aina kunnioitettu. Niihin ei ole koskettu. Siellähän on kuvitettuja satuja. Katsokaapa, tunnetteko nuo sadut. ‘Aapiskukko’ on sitten vastaanottamassa tulijaa heti ulko-oven avauduttua. Aapiskukko on symbolinen eli vertauskuvallinen. Se on suomalainen kansakouluun liittynyt alusta alkaen. Ennen komeili Aapisen kannessa aina aapiskukko.

Tällä talolla on myös historiallista merkitystä, sillä vuonna 1939-40 ja 41-44 Cygnaeuksen koulu toimi sotasairaalana, niinkuin monet koulut muuallakin Suomessa. Merkittävää on se, että täällä aloitettiin sotainvalidien veljesliitto, ja kokouksen koollekutsujana oli marsalkka Mannerheim. Huomenna 13.3. Talvisodasta tulee kuluneeksi 61 vuotta. Näitten sotien aikana Suomi taisteli vapaudestaan ja olemassaolostaan. Katsokaa ala-aulassa olevia marmoritauluja, ne liittyvät sota-aikaan, jolloin koulu ei talossa pidetty.

Entä millaisia ovat olleet tämän koulun oppilaat? Uskon, että lapset ovat kaikkina aikoina eri ikäkausina olleet pohjimmiltaan samanlaisia, mutta erojakin on, ennenkaikkea ulkonaisesti; vaatetuksessa, käyttäytymisessä ja suhteessa kouluun. 50-luvun loppupuolella, jolloin minä tänne tulin, oli lasten vaatetus ehkä värikkäämpää, kengät olivat vähemmän mielikuvituksellisia kuin nykyään ja tyttöjen hiukset olivat lyhyet. Entinen, jo edellä mainittu opettaja ihasteli usein lasten siisteyttä ja terveyttä, ei näkynyt vuotavia neniä eikä kalpeita poskia, niinkuin joskus 20- ja 30-luvuilla. Silloin Suomi oli tosi köyhä ja se näkyi myös lapsissa.

Tytöillä ei ollut pitkiä housuja, vaan yleensä väljät, tummemmat vaatteet. Niissä oli aina kasvunvaraa, kun niiden piti kestää kauan ja periytyä vielä pienemmille sisaruksille. Tytöillä oli usein letit ja esiliina edessä suojaamassa mekkoja likaantumiselta. Puhtaus ei ollut samaa luokkaa kuin nykyään, ei ollut suihkuja eikä lämmintä vettä. Saunassa käytiin kerran viikossa ja silloin vaihdettiin tavallisesti vaatteet. Ero nykyaikaan oli todella suuri. Mutta reippaita oltiin. Silloin oli mahdollisuus lähteä ladulle omasta pihasta ja koulun pihaa kierrettiin hiihtäen ahkerasti kaiket välitunnit. Tunneille tultiin sitten elämää uhkuen punaposkisina. 

Kesällä pihoilla pelattiin pesäpalloa tai 20-luvulla pitkääpalloa. Lapsia oli joka perheessä paljon ja joukkueitten kokoaminen oli siis helppoa. Silloin luotiin Jyväskylän pesäpalloperinteet.

Eräitä erikoisuuksia tähän 75-vuotistaipaleeseen sisältyy, mitä oppilaisiin tulee. Sotien jälkeen 40-luvulla koulu suorastaan pullisteli oppilaista. Silloin Jkl sai suuren väestönlisäyksen N-liitolle luovutetusta Karjalasta, eli siirtolaisista, evakoista, niinkuin silloin sanottiin. Koulu oli kahdessa ellein kolmessakin vuorossa. Täällä oli myös ns. apukoulu sekä jatkoluokat ja paljon siirto-opettajia.

Musiikkiluokkien tulo kouluumme on rikastuttanut elämää täällä; juhlat ovat saaneet hienoa täydennystä. Musiikkiluokat tulivat 70-luvulla peruskoulun myötä. Samoin vieraita kieliä alettiin opettaa silloin: englantia, ruotsia, saksaa ja venäjää.

Ja nyt meillä on täällä keskuudessamme uusia maahanmuuttajia. Tämä tilanne on minulle aivan uusi, sillä silloin, kun minä jäin eläkkeelle, ei tätä tilannetta vielä ollut. Toivon siis vain, että tulette hyvin toimeen keskenänne, siedätte erilaisuutta ja kunnoitatte toistenne tapoja. Jokaisella kansalla on omat tapansa jokatapauksessa, ei oikeammat tai vähemmän oikeat kuin meillä, vaan vain erilaiset. Sitä asiaa meidän tulee kunnoittaa.

Mitä sitten voisin kertoa tämän koulun opetuksesta tähän nykyisyyteen verrattuna.

Se tulee mieleen ensimmäisenä, ettei koneita eikä laitteita ainakaan ollut, ei diaheitintä, ei megafoneja, ei piirtoheittimiä tietokoneesta puhumattakaan, joten eihän sellaista sitten osata kaivatakaan. Tosin näitä laitteita alettiin saada ehkä -60-luvulla useampiakin. 

Mutta hieno piirustussali oli kattoikkunoineen. Sitä kuulemma tultiin ihmettelemään kauempaakin. Onhan se vieläkin aivan ylimmässä kerroksessa, mutta se on jo aikoja sitten tarvittu tavallisen luokan käyttöön. Tosin en tiedä tämän päivän käytöstä.

Kartta, kuvataulut ja musta liitutaulu oli ja niitä käytettiin paljon. Hyvin tultiin toimeen ja lapset oppivat hyvin. Oppikouluun Cygnaeukselta pyrittiin ja päästiin sankoin joukoin. Meidän koulumme oli hyvässä maineessa.

Aamunhartauksia kokoonnuttiin viettämään tänne juhlasaliin niinkuin nytkin. Ensin laulettiin virsi, sillä virret ovat kuuluneet vuosisatoja meidän kulttuuriperinteeseemme ja niitä on kunnioitettu myös koulussa.

Tämä koulukin, meidän koko koululaitoksemme on meidän kulttuuriamme ja perinnettämme. Maailma on kyllä kovasti muuttunut viime vuosikymmeninä, ja se asia näkyy myös koulussa. Mutta koulua ja koulutusta tarvitsemme entistä enemmän. Täällä opimme tavat tulla toimeen suuremmassa joukossa ja koulussa saamme opillisen pohjan myöhemmän elämän tarpeisiin. Kouluvuodet ovat tärkeitä. Kykenemme tallettamaan sisimpäämme monia valmiuksia, joita sitten eri elämänvaiheissa tarvitsemme. Perinteet rikastuttavat elämäämme. Voimme olla kiitollisia perinnölle, jonka menneiltä sukupolvilta olemme saaneet mm. koulun muodossa.

Lopuksi toivotan Taivaan Isän siunausta, onnea ja menestystä täällä koulussa tehtävälle työlle ja myös tulevaisuudellenne.

Elli Mantere