1810

Uno Cygnaeus syntyi 12.10.1810 Hämeenlinnassa. Hän vietti lapsuuden Janakkalassa Leppäkosken kartanossa.

1818

Hämeen läänin rahastonhoitajana toiminut isä kuoli, kun Uno oli 8-vuotias. Äiti jäi yksin huolehtimaan viidestä lapsesta. Perheen ainoa poika Uno kasvoi äidin ja siskojen hemmottelemana. Lapsuuden opinnot etenivät vaihtelevien kotiopettajien ja triviaalikoulun opettajien ohjauksessa ja kouluvuosina Uno kohtasi sekä innostavia että epäasiallisia opetusmenetelmiä.

1827
Uno kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä vuonna 1827, 17-vuotiaana. Hän eleli riehakasta opiskelijaelämää, jota hän ei halunnut muistella myöhemmissä elämänvaiheissaan. 

1836
Cygnaeus valmistui luonnontieteiden maisteriksi vuonna 1836, 26-vuotiaana. Hän sai pappisvihkimyksen vuotta myöhemmin vuonna 1837.

1837
Cygnaeus aloitti työuransa pappina Viipurissa, jossa hän toimi myös vankilapastorina. 

1839
Vuodesta 1839 alkaen Cygnaeus toimi saarnaajana Sitkan luterilaisessa seurakunnassa. Juorujen mukaan Uno oli saattanut piian raskaaksi, minkä tuottaman häpeän vuoksi hän lähti Venäjän Alaskaan. Totta tai ei, Sitkassa hän keräsi luonnontieteellistä aineistoa ja nautti hyvistä ansioista. Sitkassa hän sai maineen "tanssivana pappina" ja hänen maineensa naistenmiehenä säilyi tämän jälkeenkin. Cygnaeuksen Alaskan-kausi kesti viisi vuotta.

1847
Palattuaan Eurooppaan Cygnaeus toimi Pietarin Pyhän Marian seurakunnan kirkkokoulun johtajana ja inspehtorina Pietarissa. Hän toimi pappina, meni naimisiin ja perehtyi ulkomaisiin pedagogisiin teorioihin. Kirkkokoulun johtajana Uno toimi 12 vuotta.

Hän teki ehdotuksen siitä, miten Marian koulun opetusta tulisi nostaa.

"Mutta myöskin hyvän siemenen, jota on viime vuosina kylvetty julkisissa jumalanpalveluksissa ja yksityisen sielunhoidon yhteydessä, täytyy usein pudota kalliopolulle orjantappuroiden joukkoon, se poljetaan ja siitä tulee hyödytön, kun maaperää ei ole muokattu oikeaan aikaan, kun kasvavaa polvea ei ole sopivasti valmistettu vastaanottamaan sanaa lapsuudesta alkaen tarkoituksenmukaisella kasvatuksella. Jokaisen ajattelevan ihmisen lienee tunnustettava, että täkälaisissä oloissa ei tähän voida löytää muuta keinoa kuin tarkoituksenmukaisesti järjestetyt koulut."

Uno Cygnaeus osallistui senaatin avaamaan keskusteluun kansansivistyksestä. Seuraavana vuonna 1858 hän tutustui Suomen kouluoloihin Senaatin pyynnöstä. 

"Opetus on toimitettava havainto-opetustavan mukaan; ajatus- ja puheharjoituksia, ympäröivien kodin ja luonnon esineitten johdosta ja havainnollisten kuvien johdatuksella, on pidettävä ennen lukemista."

1858
Cygnaeus teki tutkimusmatkan Ruotsiin, Tanskaan, Saksan valtioihin ja Sveitsiin, selvittäen koulujen toimivuutta. Hänen tavoitteenaan oli tutustua erityisesti toiminnalliseen, Fröbelin ja Pestalozzin kehittämiin opetusmenetelmiin.

Liitteenä on tekstejä, jotka ovat syntyneet matkan seurauksena.

1859
Cygnaeus laati matkakertomuksen ja jätti sen senaatille vuonna 1859.
Helmikuussa 1860 senaatti pyysi Cygnaeukselta täydellistä ehdotusta kansakoululaitoksen ja opettajankoulutuksen järjestämisestä. Cygnaeus laati sellaisen ja vuonna 1861 nimitettiin kansakoulujen ylitarkastajaksi.

Opetukseen kuului Cygnaeuksen ajatuksissa pienillä lapsilla leikki, isommilla leikin sijasta työ. Leikki oli Cygnaeuksen mukaan ”tapa, millä lapsi elää henkisesti ja muodostaa sisäisen elämänsä ulkomaailmassa”. Isommille lapsille "kouluopinta ei saa olla leikkiä vaan sen tulee olla vakavaa työtä, joka vaatii voimain ponnistusta." Tähän kasvatusmenetelmäksi sopivat esimerkiksi käsityöt ja puutarhan hoito.

1863
Cygnaeus kirjoitti ehdotuksen kansakoulun asettamisesta.

Samana vuonna Jyväskylän seminaari perustettiin keisarin armollisella käskyllä opettajien koulutusta varten. Cygnaeus halusi koulutuksesta sisäoppilaitoksen, jossa oli osastot sekä miehille että naisille, sillä hänen mielestään nainen oli ihanteellinen opettaja.

Cygnaeus piti opettajan työtä kutsumuksena, joka vaati täydellistä omistautumista ja rakkautta kansaa kohtaan. Hänen mukaansa opettajilla oli lähes pyhä tehtävä, ja valistus oli heidän uskonnollinen ohjenuoransa. Kutsumukseen sisältyi lähetystyön henkeä, jossa työ tehtiin innolla ilman ajallisia tai vaivannäöllisiä rajoja. Cygnaeus ei kuitenkaan hyväksynyt, että naimisissa oleva nainen toimisi opettajana.

Vuosina 1870–1887 Uno Cygnaeus toimi kouluylihallituksen jäsenenä. Tehtävänsä ohella hän suoritti yllätystarkastuksia kouluihin varmistaakseen opetuksen tason. Vanhoilla päivillään Uno tunnettiin vakavana ja omanarvontuntoisena virkamiehenä.

Uno Cygnaeus kuoli 2.1.1888. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Cygnaeuksen jälkimaineessa yhdistyy ristiriita lämminsydämellisyydestä ja hengellisyydestä sekä jyrkkyydestä ja vahvasta itsetunnosta.

Cygnaeus sai tunnustusta jo omana elinaikanaan, mutta suurmiesmaine korostui erityisesti kuoleman jälkeen. Keski-Suomi-lehti nimesi Cygnaeuksen erityisen merkittäväksi henkilöksi heti surusanoman tiedon saamisen jälkeen nimen omaan Jyväskylälle seminaarin perustamisen vuoksi. Uusi Suometar uutisoi:

"Mitä Uno Cyganeus pertamansa kansakoululaitoksen johtajan on waikuttanut, siitä kertowat sonaja selwemmin jeljäj seminaria ja noin 900 kansakoulua, sijoitettuina Lapin lumisilta tuntureilta Hankonemen kärkeen asti." (Uusi suometar 3.1.1888, s. 2)

Kansakouluissa oli tapana viettää Cygnaeuksen päivää (12.10. eli hänen syntymäpäivänsä) ja hänen rintapatsaansa tai kuvansa löytyi lähes kaikista kansakouluista. Cygnaeusta on myöhemmin kunnioitettu lukuisilla muistomerkeillä ja hänen mukaansa nimetyillä paikoilla eri puolilla Suomea. Cygnaeuksen nimeä kantavat myös koulut ja katu Helsingissä, Jyväskylässä ja Porissa, ja vuodesta 1981 alkaen on jaettu Cygnaeus-palkintoa ansioituneille kasvattajille.