Vaikka Cygnaeus oli luonut kansakoululle mallin, jossa kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus koulutukseen, käytäntö eteni hitaasti. Ennen Suomen itsenäistymistä kansakoulu ei ollut pakollinen, ja suurin osa lapsista jäi sen opetuksen ulkopuolelle. Monilla paikkakunnilla kouluverkosto oli harva, eikä kodin ja koulun välillä ollut kulkuyhteyksiä. Myös köyhyys ja vanhempien vastustus estivät lasten koulunkäyntiä.
"Jos kansakoulu käsitetään ajanmukaiselta kannalta, yhteiskunnan pohjakouluna, . . . niin ei enää voida tyytyä kiertävään kouluun, joka on sellainen, että opettaja kuljee pitkin pitäjää opettamassa lapsia tavaamaan sekä aapiskirjaa ja katkismusta heiltä kuulustelemassa. Täytyy välttämättömästi vaatia kiinteä koulu, joka ei ole paljas läksyjenlukulaitos, missä niukka määrä muutamia ulkoläksyjä sekä koneellinen ajatuksettoman sisäluvun taito oppilaihin tyrkytetään, vaan joka päinvastoin on kasvatuslaitos." Uno Cygnaeus (1863) teoksessaan Ehdotuksia Suomen kansakoulutoimesta
Kansakouluja kuitenkin oli ja niiden myötä tyttöjen koulunkäynti yleistyi ja Cygnaeuksen ajatusten mukaisesti naisopettajien määrä kasvoi. Tämä oli merkittävä sosiaalinen muutos. Cygnaeus oli jo painottanut naisten kouluttamista opettajiksi, ja tämä kehitys jatkui. Kansakoulusta tuli yksi harvoista yhteiskunnallisesti hyväksytyistä uravaihtoehdoista naisille. Kansakoulu painotti käytännön osaamista ja koulun kautta levisivät kodinhoidon, puutarhanhoidon ja terveellisinä pidetyn ruumiillisen kasvatuksen eli liikuntakasvatuksen taidot.
Vaikka oppivelvollisuuslaki säädettiin vasta vuonna 1921, sen pohjatyö alkoi jo 1890- ja 1900-luvuilla. Sivistyneistö, opettajat ja poliittiset liikkeet alkoivat vaatia tasa-arvoista koulutusta kaikille, ja erityisesti työväenliike ajoi lasten oikeutta koulunkäyntiin. Kansakoulun nähtiin myös keinona ehkäistä yhteiskunnallisia ongelmia ja vahvistaa kansallista yhtenäisyyttä.
1900-luvun alussa koululaitos oli mukana myös kielipolitiikassa ja kansallisuusliikkeessä. Suomalaisuusliike halusi vahvistaa suomen kielen asemaa koulutuksessa, ja kansakoulu oli tärkeä väline suomalaisen identiteetin rakentamisessa. Samalla koulun kautta levitettiin yhteisiä kansallisia arvoja ja tietoja, mikä loi pohjaa yhtenäiselle kansalle.