Kuinka kansakoululaitos saatiin aikaiseksi?

Jyväskylässä aletaan kouluttaa kansakoulunopettajia

Meidän ympärillämme on tässä parvi nuorukaisia ja neitoja, jotka haluavat omistautua tärkeään virkaan, kansaa korottaakseen sivyllisyyteen, tietoihin taitoihin ja toimeliaisuuteen. Meidän velvollisuutemme on heidän sivistäminen ei ainoasti opettajiksi vaan kasvattajiksikin. (Cygnaeus 1863.)

Näin ylevän tehtävän Uno Cygnaeus antoi Jyväsykylän opettajaseminaarin avajaisissa 1963 työtovereilleen. Koulutettavana oli miesten ohella lähes skandalöösisti naisia. Naisia, waimopuolia, kuten aikalaiset ihmettelivät! Tästä Cygnaeuksen ajatuksesta kouluttaa opettajattaria yliopistotasolla Cygnaeus sai paljon aikalaiskritiikkiä, mutta hän ei luopunut kannastaan edes ivan edessä. Jyväskylään perustettiin opettajien koulutusta varten sekä mies- että naisjaostot, jotta koko kansaa voitiin sivistää samaan tapaan. Uno vei ajatuksensa ja visionsa kansakoulusta käytäntöön saakka.

Ennestään Jyväskylässä oli suomenkielinen oppikoulu, mikä oli innostanut Uno Cygnaeusta suuresti. Pieni ja vaatimaton Jyväskylän kaupunki muistutti Cygnaeusta maaseutukouluista, joita hän ihasteli Sveitsissä. Lisäksi nuori kaupunki oli tarjonnut alkuun seminaarille ilmaiset sijoittumistilat Kauppakadun hirsitaloihin ja näin sen houkuttelevuus oli noussut niin korkeaksi, että Cygnaeus vakuuttui sen erinomaisuudesta seminaarin paikkana. 

Vastalahjana vielä köyhänpuoleinen Jyväskylä sai kaupungin tytöille ja pojille mallikoulut, joissa tulevat kansakoulun opettajat harjoittelivat opetustaitoaan. Seminaarin naisten opetusohjelmaan kuului myös lastenseimi, jossa oli hoidossa kaupungin alle viisivuotiaita köyhiä lapsia; hyväosaiset olivat tietysti hoidossa kotona äitiensä helmassa. Kaupungin vireystilaa ja sivistystä nostattivat kaupunkiin muuttaneet opettajat niin suuresti, että hetken päästä kaupunkia kutsuttiin jo Suomen Ateenaksi. Ovela ja innostava brändinrakennusveto tuon ajan Jyväskylän säätyläisiltä, kuten Wolmar Shidtiltä!

1856 Aleksanteri antaa Senaatille kansakoulunperustamistehtävän

Suomessa kansakoululaitoksen kehittäminen alkoi 1850-luvun puolivälissä osana Venäjän keisari Aleksanteri II:n laajempaa uudistusohjelmaa, jonka linja jatkui parinkymmenen vuoden ajan. Kansakoulun perustaminen ei ollut ainutlaatuinen hanke, vaan se oli osa laajempaa suunnitelmaa, jonka tavoitteena oli järjestää kansanopetus koko Venäjän keisarikunnassa. Suomessa määräys kehittää maaseudun koulutus annettiin vuonna 1856.

Suomen senaatti ryhtyi nopeasti käsittelemään keisarin ohjelmaehdotuksia ja sai lyhyessä ajassa aikaan useita merkittäviä aloitteita. Tunnelma oli innostunut, sillä vihdoin suomalaisuudessa päästiin uudelle tasolle. Pian asetettiin komitea selvittämään kansakoulujen perustamismahdollisuuksia. Koska opetus oli perinteisesti kuulunut kirkolle, komitea kysyi ensin tuomiokapituleilta heidän näkemyksiään kansakoulusta. Lisäksi se hankki asiantuntijalausuntoja ja järjesti kirjoituskilpailun kansakoulun kehittämisestä. Kilpailuun osallistui myös Uno Cygnaeus.

• Ajatuksensa Cygnaeus oli julkaissut 1857 Wiborg-lehden artikkelissa Några ord om folkskoleväsendet i Finland (Muutama sana Suomen kansakoululaitoksesta) (julkaistu kahdessa osassa, numerot 33 s. 2 ja 38 s. 1–3)

Komitean kahmiman tiedon perusteella laadittiin esitys, joka otti ensimmäiset askeleet Suomen pohjoismaisen demokratian polulla. Perustettiin kouluhallitus ja sille paikallistasolla toimivia kansakoulun johtokuntia, vaikka kirkko olisikin halunnut pitää opetuksen hallussaan ja hallinnassaan ja niin, että se olisi tähdännyt katekismuksen ja Raamatun ymmärtämiseen. Puoli vuosisataa myöhemmin tästä paikallishallinnon siemenestä kasvoi demokraattisesti valittu eduskunta ja Suomen itsenäistyttyä myös kunnallistason demokratia.

1858 Uno Cygnaeus nousi maaseudun koulutuksen tähdeksi: Senaatti lähetti hänet tutustumaan tarkemmin Eurooppalaiseen kansansivistykseen ja sen järjestämiseen erityisesti Pohjoismaihin ja saksankieliseen Eurooppaan. Vain hänet! Senaatti taisi tosiaankin olla vakuuttunut Cygnaeuksen havainnoista ja ajatuksista siitä, millainen merkitys sivistyksellä olisi Suomen kansalle.

Uno Cygnaeus tekee esityksen kansakoulusta

Matkan jälkeen Cygnaeus oli eittämättä Suomen suuriruhtinaskunnan pätevin koulujärjestelmän arvioija, puuttuihan maasta opettajien koulutukseen ja opetusasioihin keskittyvä korkeakoulu ja kirkon opettajat olivat toimessaan kovin osaamattomia. Niinpä Senaatti antoi Cygnaeukselle tehtäväksi laatia suunnitelmat kansakoulunopettajaseminaarille sekä koko kansakoululaitokselle ja nimitti hänet kansakoulujen ylitarkastajaksi. Voimallinen nimike! Vuonna 1861 Cygnaeus esitti Senaatille ehdotuksensa kansakoulun järjestämisestä.

Cygnaeus tähtäsi kasvatuksen kautta tapahtuvaan sivistykselliseen, moraaliseen ja yhteiskunnalliseen uudistumiseen. Hän kehitti ajatuksensa omakohtaisen kokemuksen, kansainvälisten vaikutteiden ja syvän ihmisuskon kautta. Cygnaeuksen kirjoituksiin pohjautuva tavoite oli, että koulun tehtävä on "kylvää toiveiden siemeniä", joista "nousee uusi henki kansamme keskuuteen".

Cygnaeuksen kasvatusajatteluun vaikuttivat aikakauden suuret kasvatustieteilijät. Rousseaun, Pestalozzin ja Fröbelin opetukset muodostivat luurangon, jonka ympärille Cygnaeus sai lihaa työskennellessään koulutuksen parissa sekä Eurooppaa kiertäessään. Cygnaeus korosti kaikkien suomalaiset sivistyksen merkitystä. Hän piti kasvatusta luonnonlakien ohjaamana ja kritisoi aikansa epäsopivia lastenhoitokäytäntöjä, jotka hänen mukaansa johtivat korkeaan lapsikuolleisuuteen. Fröbelin innoittamana hän vaati äitien koulutusta lastenkasvatuksessa ja esitti, että lastenseimien (tarhojen) tulisi olla kaikille avoimia yhteiskuntaluokasta riippumatta. Cygnaeus halusi kansakoulusta tasa-arvoisen perustan kaikille lapsille, jotta he voisivat myöhemmin jatkaa opintojaan ja suomen kieli vahvistuisi sivistyskielenä.

Cygnaeus antoi kynänsä tosiaan toistaa näkemyksiään, kuten opetuksen laadun kuvaus Seminaarin avajaispuheessa osoittaa:

ne kansankoulut, joita tähän asti on ollut, ovat, harvoja paitsi, sitä laatua etteivät ne voi vastata nykyisen ajan vaatimuksia, miten ne eivät voi vetää vertoja ulkomaan paremmille kouluille, etenkin siitä syystä että puutumme sopivasti sivistyneitä opettajia (Cygnaeus 1863).

Mitä Cygnaeus näki tärkeäksi?

Uno Cygnaeus toisi usein kantavaa ajatustaan “opettaja tekee koulun”. Ilman opettajanrakkautta ja osaavaa opettajaa koulunkäynti ei tulisi sellaiseksi kasvatukselliseksi kansansivistykseksi, jollaisena Cygnaeus koulun tehtävän näki. Cygnaeuksen tärkeimmät näkemykset kansakoulusta tiivistyi hänen Hajanaisia mietteitä Suomeen aiotusta kansakoulusta -kirjoitukseen. 

• Kirjoitus Hajanaisia mietteitä

Cygnaeus halusi kansakoulusta sisäoppilaitosmaisen, jossa oppilaat viettäisivät aikaa aamusta iltaan. Sisäoppilaitosajatus korosti sitä, että koulun tehtävänä oli kasvattaa lapsia, ei ainoastaan kaataa tietoa, jota he toistavat. Oppilaat tuli hänen mielestään erotella sukupuolen mukaan ja kummallekin sukupuolelle tuli olla oma opettajansa, tosin nainen voisi tarvittaessa opettaa myös poikia. Tämän lisäksi nuoremmille lapsille olisi yhteinen lastentarhamainen koulu, jossa opettajina toimisivat yksinomaa naiset. 

Sukupuolen mukainen erottelu oli ajan hengen mukainen toimi, olihan molemmille sukupuolille selkeä oma tehtävä yhteiskunnassa: nainen oli synnyttäjä ja lastenkasvattaja, mitä eivät edes naisasianaiset kiistäneet. Naiset eivät vielä edes ajatelleet housujen käyttämistä, saatika yleensä palkkatyön tekemistä, ellei sitten viljelymaan puuttumisen pakosta teollisuus ollut heidän elantosa ratkaisu. Naisten ensisijainen tehtävänsä oli uuden sukupolven kasvattaminen, ja sen vuoksi Cygnaeus näki naisten koulunkäynnin miesten kansakoulutusta tärkeämpänä.

Cygnaeus yhdisti pedagogiikassaan akateemisen eli tiedollisen oppimisen, moraalikasvatuksen ja käsityötaidot, mikä teki hänen kansakouluideastaan ainutlaatuisen ja ajan hengen mukaisen​. Cygnaeus oli ihastunut pienten lasten kätevyyttä lisääviin leikkeihin, joiden hän oli havainnut lisäävän sekä taidokkuutta että ymmärrystä ja osaamista. Samaa osaamista tuli jatkaa koulussa työkasvatuksessa, jota hän ajatteli annettavaksi erityisesti käsityön oppiaineessa. Cygnaeuksen mielestään opetus tuli olla käsitettävää ja lapsen ympäristöstä versovaa matematiikan laskuja myöten, jotta lapsi voisi ymmärtää ne. Opetus ei rajoittunut oppitunteihin eikä kirjojen päähänpänttäämiseen vaan siihen kuului esimerkiksi puutarhanhoitoa ja aitoa maataloustyökalujen valmistusta.

Cygnaeuksen tärkeimpiä näkemyksiä olivat hänen omien sanojensa mukaan se “1) mitä tulee kansakouluun yhteiskunnan pohjakouluna, 2) teknillisen käsityön arvoon nähden kansakoulussa ja 3) kysymyksessä ruumiiillisen kasvatuksen tärkeydestä yleensä ja naissuvun paremman ja tarkoituksenmukaisemman sivistyksen tarpeellisuudesta, kansan jalostumisen edistämiseksi parannetun lastenkasvatuksen kautta”. Ehdotus kansakoulun järjestämisestä [linkki Hajanaisia mietteitä tähän] tiivistää ne havainnot ja päätelmät, joita Cygnaeus oli kerännyt elämänkokemuksensa tuomana ja viimeisimpiin kasvatusoppeihin perehtymällä.

Ehdotus kohtasi "ankaraa vastavirtaa, jossa kovasti käytiin ehdotuksen ja itsensä Cygnaeuksen kimppuun" (Lönnbeck 1890). Vastustajia oli opetuksen järjestämistä varten perustetussa komiteassa ja sanomalehdistössä. Keisarin asettamaa kansakoulunperustamiskäskyä toteuttava Suomen senaatti puolsi kuitenkin Cygnaeuksen ajatuksia, mikä ratkaisi asian. Cygnaeuksen ehdotuksella edettiin.

• Linkit kolmeen J.V. Snellmanin vastineeseen Cygnaeuksen kouluehdotuksesta:
  • Förslag rörande Folksoleväsendet i Finland I
    Litteraturblad för allmän medborgerlig bildining 1861: (1.6.1861), s. 241–253
    
  • Förslag rörande Folksoleväsendet i Finland II
    Litteraturblad för allmän medborgerlig bildining 1861:6 (1.6.1861), s. 289–303
    
  • Förslag rörande Folksoleväsendet i Finland III
    Litteraturblad för allmän medborgerlig bildining 1861:8 (1.8.1861), s. 356–369