Uno Cygnaeuksen vihkimäpuhe

Jyväskylän Seminaarin avajaisissa elok. 14 p:nä 1963

Suomen kansan historia yhtänään kertoo kovia kohtaloita. Tuskin on sanomattomalla vaivalla viljelty suo ruvennut antamaan vähäisen elatuksen viljelijälleen, kuin halla taaskin usia vuosia perätysten hävitti hänen toivonsa ja pakotti hänen vanhuudesta tunnettuun pettu-leipään. Tuskinpa muutamien vuosien rauhasta maan varallisuus joksikin alkoi kasvaa, sen kansa enentyä, korkeimpi sivistys kukoistua, kuin taasenkin enemmin taikka vähemmän häiritsevä sota hävitti sivistyksen nousevan oraan ja moniksi ajoiksi esti edistymisen. Semmoinen oli Suomen kansan tila tässä Suomen maassa, joka on meille niin rakas, ei ainoastaan kauneudensa tähden, vaan ehkä sitäkin enemmin juuri sen tähden, että esiisäimme sen kastelivat ja tekivät hedelmelliseksi otsansa hiellä kyyneleillään ja verellään.

Kovan kokemuksen aikaa oli miten nykyinenkin, niinpä edellisen vuosikymmenen alku ja keskus. Sotaa, joka tosin ei maksanut suomen kansalle verta, mutta kuitenkin paljon väsäytti maallista ja hengellistä edistystä, se kuin hävitti kaupamme ja saattoi maan jommoiseenkin velkaan, seurasi hallan synnyttämä nälkävuosi, jonka kauhistuksista harvoin muissa maissa on vähintäkään aavistusta. Mutta kansain mitenkä yksityisten elämässä toteutuu usein sanan parsi: kuin hätä on suurin, on apu likinnä; tämä näyttää Herran olevan laupeaan kurituksessaan, Hänen panevan kuoman päällemme, mutta myös lohdutuksen ja virvoituksen. Sodan kauhistuksen keskellä tahtoi Herra kutsua Keis. Nikolauksen, jonka hallitus Suomelle monissa vaiheissa oli kova kokemuksen aika, ja korotti Keisari istuimelle meidän nykyisen jalomielisen Suuri ruhtinaamme, joka on Suomen maan kansallista edistystä sanomattomasti auttanut ja jonka jalo sydän yhtänään samalla lempymällä rakkaudella hempii Suomen maata ja Suomen kanssa, jonka rakkautta hän jo ennen istuimella istumistaan oli osoittanut. Rauhan ilmoittajana tuli rakastettu Keisarimme ja suuri ruhtinaamme Aleksanteri 2n keväällä 1856 kohtaamaan uskollista Suomen kansaa ja lausui Keisarillisen Senaatin ikuisesti muisteltavassa istunnossa maailskuun neljäntenä kolmatta päivänä 1856, ollen itse esimiehenä, monien muiden, maatamme hyödyttäväin, esittelöin seurassa, sanat, jotka ensimäisinä perustivat sen laitoksen, jonka vihkimistä nyt vietämme. Hänen Majesteettinsa keski Kejs. Senaatin antaa alamaisen esitelön, miten Suomen maan kansakoulut olisivat ajanmukaisesti järjestettävät. Tämä oli sana aikanansa; sillä järjestetty kansakoulu on suomen kansan sivistyksen korottamiselle välttämätöin ja poistamatoin tarve. Waikka Suomen kansa on monta muuta kansaa onnellisempi siinä, että Jlan puhdasta sanaa on jo vuosisatoja sarnattu ja opetettu, niin että jokainen meillä jo lapsuudessa on saanut oppia enämmin kuin täysikasvuiset monessa muissa maissa, vaikka hallituksen, papiston, seurakuntain ja yksityisten isänmaan ystäväin kiitettävästä harrastuksesta ja auleista anneista jo paljo on, etenkin viimeisinä vuosikymmeninä tehty kansan sivistyksen auttamiseksi, puuttuu kuitenkin terkein ehto kansan korottamiseksi yleiseen sivistykseen, niinkauvan kuin ei järjestettyjä kansankouluja löydy; sillä ne kansankoulut, joita tähän asti on ollut, ovat, harvoja paitsi, sitä laatua etteivät ne voi vastata nykyisen ajan vaatimuksia, miten ne eivät voi vetää vertoja ulkomaan paremmille kouluille, etenkin siitä syystä että puutumme sopivasti sivistyneitä opettajia.

Juuri kansankoulujen opettajain sivistyslaitoksia olemme puuttuneet. Semmoiseen laitoksenpa Keisarimme mainitut sanat synnyttivät. Meille ei kuitenkaan ensikertaa herätetty kysymys kansakoulu seminarion perustamisesta. Jo 1819 osoitti eräs Suomen maan kouluja ja etenkin sen alkeis opetusta ja kansan sivistystä hempivä mies Keisari Aleksanteri ensimäiselle, miten vältämätöin seminario olisi kansan kouluin opettajain sivistämiseksi ja lieneepi myös saanut lupauksen siihen tarpeellisista valtiovaroista, vaikka kysymys unohtui. Tässäkin kohdassa toinen Alkesanter täytti mitä ensimmäinen ei ennättänyt eikä saanut toimeen panna. Hänen Majesteettinsä Keisarin armollisesta käskystä määräsi Keis. Senaati Tuomiokapitulein tekemään esityksiä Suomenmaan kansankoulujen järjestämiseksi. Nämät esittelöt ja mietteet ilmoitettiin yleisölle painon kautta, ja jokaista kehoitettiin ennen syyskuun ensimmäistä päivää 1857 Keisariselle Senaatille ilmoittamaan muistutuksensa. Mainittuin esittelöin pääasiallisena puutteena oli että ne katsoivat kansankoulun etenkin rippikoulun valmistus laitokseksi ja kansankoulun opettajain sivistystä varten perustettavat seminariot lukkarikouluiksi. Tämä käsitys ei ole suinkaan nyt enää ajanmukainen; tuomiokapitulein esittelöt eivät siis voineetkaan tydyttää yleisön vaatimuksia. —

Tuoimiokapituilein esittelöstä poikkeavaisista enemmin taikka vähemmin terkeistä ajatuksista ovat seuraavat, jotka osittain maan sanomalehdissä ilmoitettiin osittain löytyy Keisarillisen Senaatiin lähetetyissä muistutuksissa kansakouluimme järjestykselle terkeimmät:

1o Kansakouluilla tulee olla omituinen ylihallitus, jonka jäsenet ovat asiantuntevia miehiä, sillä koulu on eroitettava Tuomiokapitulein ja papiston tarkastuksesta, mutta se ei suinkaan ole koulun erottaminen kirkosta.

2seksi Kansakoulu on pidettävä pohjakouluna, jonka alimmaisessa osassa yleisen kansan ja herrassäätyisten lapset yhdessä voivat saada ensimäisen alkeisopetuksen, ja jonka korkeammassa osastossa talonpoikasten lapset ja muut, jotka antautuvat maanviljelylle, mutta eivät saa tilaisuutta käydä maanviljely kouluissa, voivat saada elämänsä vaiheelle tarpeellisen sivistyksen.

3neksi Kansakoululla tulee läpi käyten olla käytännöllinen suunta, ja opetusmuodon täytyy olla kehittämällä kasvattavan.

4neksi Waimopuolten sivistykselle on ylimalkain annettava suurempi arvo kuin tähän asti on tapahtunut. Hallituksen ja seurakuntain tulee tämän päämaalin saaduttamiseksi etenkin auttaa tyttökoulujen perustamista ja vaimoin sivistykseen välttämättömänä aineena kuulua huokeasti ymmärrettävä anatomia, s.o. tieto ihmisen ruumiista sen jäsenistä sekä johdatus lasten ruumin ja sieluin hoitamiseen.

5neksi Ruumiin hoidolle on ylimalkain annettava suurempi tarkkuus ja kasvatustieteellisen voimistelun opetus ja yksinkertaisiin sotamiesten-tempuihin taivitus tulee olla kansankouluin opettajain sivistyksen aineena.

6i Kuvanto ja käsityöt ovat harjoitettavat muodollisina sivistyisaineina kansankouluissa.

7neksi Waikka peruste myönytetään oikeaksi, että jokaisen maan kansakoulu on rakennettava kansalliselle perustukselle, ja tukeutuva edellisten aikain kehityksestä syntuineihin (lain määräämiin taikka tavaksi tulleisiin) kansallisiin vaiheisiin, kuintenkin Suomenmaan kansakouluja järjestäissä on välttämätöintä, että koemme parhaaksemme käyttää kasvatustieteen kokeet, joita muissa maissa on saavutettu.

8. Tätä tarkoitusta varten tulee kansan sivistystä harrastavan miehen saada tilaisuuden matkustellen ulkomailla hankkia tarpeelliset tiedot kansankoulujen ja etenkin seminarioin järjestyksestä niissä maissa, missä kansakoulu on paras.

9. Kansakouluin opettajaseminarioa ei sovi pitää lukkarikouluna eikä verrata tavallisiin oppikouluihin, vaan sen tulee olla jonkunmoisen yliopiston, jonka tarkoituksen on niiden opettajain sivistäminen, mitkä ovat kansaa kaikkein likimmät; siis virkamieshistön, joka kansan sivistystä ja seurakuntain sisäistä voimaa tulee arvaamattomasti vaikuttamaan.

10neksi Aluksi olisi perustettava ei kolme, vaan yksi seminario kahdessa osastossa, miehen (puolisille) ja vaimonpuolisille oppilaille, jotta vähimmällä kustannuksilla saataisin laitos tarpeellisen täydelliseksi.

Useista näistä muistutuksista otti meidän armollinen hallituksemme tarkan vaarin näin osoittain elävän harrastuksensa ja erinomaisen lempensä kansan sivistyksen pyhälle asialle ja siten saaduttain sekä isänmaan kiitoksen että ulkomaan kunnioituksen. Tämän noudattavaisuuden huomaa Keisarillista armollisesta julistuksesta, annettu Helmikuun 19 päivänä 1858 joka on oleva suomen kansakoulujen perustuksena.

Tämän julistuksen mukaan joka muun seassa määrää, että kansakoulu ammattiin tarpeellisella taidolla ja taipumuksella varustettu mies, jonka, raha-apua saaden suomen valtavaroista, ensinnä pitää matkustamalla suomen maan erinäisissä seuduissa oppimaan millä kannalla kansan opetus nykyjänsä on ja ko’ota siihen kuuluvia tietoja, sekä sitten semmoisissa maakunnissa käymällä, jossa kansanopetusta pidetään paraimmasti järjestettynä taitoansa ja kokemustansa asiassa enäntää, sain minä entisessä havaitsemattomassa tilassani odottamman asian ajaakseni. Tehtäväni täytättyä ja matkani päätettyä kuin olin antanut lyhyen matkakertomuksen ja mietteen kansakoulujen ja liiatenkin seminarioin järjestämiseen määräsi Keisarillinen Senaati minulle esittelöin tekemisen miten kansakoulut suomessa olisivat järjestättävät. Nämä esittelöt annoin Senaatille lokakuussa 1860, jonka jälkeen ne, kuin Hänen Keisarillinen Majesteetinsa niistä oli ottanut armollisen tiedon, annettiin painon kautta yleisölle tutkittaviksi. Samassa määräsi Hallitus komitean asiantuntevista miehistä joka sai näiden esittelöin tutkinnon toimekseen ynnä käskyn, sen tehtyä, ilmoittaa ajatuksensa Hallitukselle esittelönsä mietteensä ja niiden syyt ynnnä kolme vastustelua kesäkuun kymmentenä päivänä 1862. Nämä komitean esittelöt lähetti taas Keisarillinen Senaati minun vastattavakseni ennen menneen vuoden syyskuun ensimäistä päivää. Tässä minun alamaisessa vastauksessani lausuin iloni siitä että komitea oli minun esittelöni ylimalkain hyväksi katsonut mutta pääasiallisesti koitelin selittää niitä perustekysymyksiä, joista komitealla näytti olevan väärä käsitys kansankoulusta nimittäin:

1seksi Miten kansakoulu on maan pohja koulu.

2. Mingä arvoisia kuvaanto ja käsityöt ovat muodollisina sivistysneuvoina kansakouluissa sekä

3. Miten ruumiin hoito ylimalkain on tärkeä; ja vaimoin korkeampi ja sopivampi sivistys on välttämätöin jos mielimme parannetulla lastenkasvatuksella edistää kansan sivyllisyyttä.

Kaikkein näiden kansankouluin järjestämistä koskevain kirjoitusten johdosta katsoi Hänen Keisarillinen Majesteetinsa hyväksi armollisessa julistuksessa Maaliskuun seitsemäntenä toista päivänä 1863 määrätä:

1o Kansakouluin järjestämiskysymyksen lopullinen päättäminen seisokoon vielä jonkun ajan, sekä sillä aikaa annettakoon painettaviksi komitean ehdotukset ja niiden syyt sekä Ylitarkastajan lauseet niistä, ynnä kaikki edellä mainitut kirjoitukset suomennettakoon, jotta suurempi yleisö saisi ne luettaviksi, jättäen jokaiselle haluavalle oikeuden, ennen syyskuun ensimmäistä päivää 1864, kirjallisesti antaa Senaatille muistutuksensa ja lauseensa aineessa.

2o Ennenkuin vakauntuneille perusteille tarkennettu täydellinen seminariolaitos kansakouluin opettajain ja opettajattarein sivistämiseksi Suomessa on perustettu, veliaikainen opetuslaitos samassa tarkoituksessa mutta vähemmässä laveudessa perustettakoon Jlän kaupungissa.

4neksi Kansakouluin Ylitarkastaja olkoon laitoksen edeskäsin laitoksen johdattajana, ja sen opettajiksi asetettakoon ne miehen ja vaimonpuolet, jotka yleisillä apurahoilla ovat ulkomaan yhtäläisissä laitoksissa siihen valmistuneet.

Näissä laveissa hankkeissa kului siis 7 vuotta! Moni ehkä luulisi tämän vitkastelemisen jolla meidän kansankoulukysymyksemme on edistynyt tarpeettomaksi, päin vastoin katsomme Suomen kansan täyttyvän ilolla myöntää sen summattoman kiitollisuuden velan jossa se on hallitukselle, sekä sen osoitetusta kansan sivistyksen hempimisestä, että siitä kuin hallitus antaen kysymyksen yleisön tutkittavaksi ei näyttänyt tässä kansan elämään niin syvälti koskevassa asiassa tahtovansa pakottaa sille vieraita asetuksia ja laitoksia, vaan päinvastoin salli Suomen kansan itsensä muodostaa terkeimmän asiansa, kansan sivistyksen.

Nyt on viimeinkin se juhlallinen päivä koittanut jona ensimäinen seminario kansan opettajain ja opettajattarien sivistämiseksi on avattava täyttämään meidän kansamme kieltämättöntä tarpetta. Tänä juhlallisena hetkenä saan siis minä seminarion viran toimittajan Johdattajan julistaa tämän veliaikaisen seminarion avatuksi.

Sydämmeni kuin on täytättynä palavalla kiitollisuudella Jla kohtaan joka johdatti tämän tärkeän asian hyvään alkuun, en voi olla lausumatta alamaista kiitollisuuttamme meidän jalolle Keisarillemme joka itse pani tämän kysymyksen alulle, sekä Keisarilliselle Senaatille, joka kiitättävällä hartaudella on kaikin voimin tätä tärkeätä asiaa edistänyt. Tästä palavasta kansan sivistyksen harrastamisesta on meidän nykyinen hallituksemme nauttivat katoomattoman kunnian nykyiseltä ja tulevaisilta suvuilta. En myös voi tässä juhlallisessa tilassa olla lausumatta miten isänmaalle ja sen tärkeimmälle asialle, kansansivistykselle, ansiollisia Jlän kaupungin asukkaat ovat, he kuin ovat vuokratta seminariolle antaneet huoneet, ja nöyrimmän kiitokseni ohessa lausun vakuutukseni että sille seurakunnalle, joka paljon uhraa kansan sivistyksen edistämiseksi toden totta on loistava tulevaisuus.

Ja nyt käännyt teihin arvoisat virkaveljeni ja sisareni jotka Keis. Senaati on määrännyt opettajiksi veliaikaiseen seminarioon. Yst. Meillä on suuri työ tehtävänä, toimitusala joka suomen kansan tulevaisuudelle on oleva sanomattaman vaikuttava, sillä meidän tulee sivistää ne opettajat ja opettajattaret, jotka tulevat kansaan voimakkaasti vaikuttamaan. Meidän ympärillämme on tässä parvi nuorukaisia ja neitoja, jotka haluavat omistautua tärkeään virkaan, kansaa korottaakseen sivyllisyyteen, tietoihin taitoihin ja toimeliaisuuteen. Meidän velvollisuutenamme on heidän sivistäminen ei ainoasti opettajiksi vaan kasvattajiksikin. Meidän ei tule ainoastaan teroittaa oppilaisillemme tietoja vaan myös mielenlaadun sivyllistä vakavuutta ja tärkeän kasvattajaviran palavaa rakkautta. Sen tähden on vaatimuksena ettemme ainoastaan opetuksellamme luokassa vaan myös koko olenollamme sekä koulussa että sen ulkona koemme vaikuttaa meidän uskotun nuorison (sivistystä) edistystä. Opettajan vaikutus onnistuu sen mukaan mimmoinen koko hänen olentonsa on. Hyvät lait, sopivat opetusohjeet ja tavat, hyvät opetuskirjat ovat kaikki tarpeellisia velikappaleita, mutta hengeä, oikeata voimaa eivät voi vuodattaa kouluun. On ja pysyy kieltämättömänä totuutena että opettajan ja kasvattajan oma kelvollisuus, hänen oma esimerkkinsä järjestyksessä tarkkuudessa, uutteruudessa, työnhalussa, totuudessa, korkeampain sivylisten lakein tottelemisessa sekä kerran määrrätyn järjestyksen uskollisessa seuraamisessa on luotettavin takuus kaikkein kasvatustieteellisten harrastusten edistymiselle. Opettajalle ja kasvattajalle ovat enemmän kuin muille ihmisille nämä sanat sanottuna: Parannu itse niin paranee!

Sen tulee meidän R. Yt joka päivä vilpittä tutkistella itseämme Jlan edessä, totisella hartaudella ja sydämmellisellä rukouksella Herralle joka on heikkoudessamme voimakas tehdä työtä omaksi edistymiseksemme, yhä paremmin voidaksemme täyttää korkean, pyhän kutsumuksemme. Tuntiessamme ihmisvoiman puuttuvaisuuden huokatkaamme alati jokaisen työn alussa Herra auta minua tänä hetkenä! M. Y. Meidän tulee kokea herättää oppilaissamme rakkaus koko elämän vaikutuksen kehoitukseksi, ja jos mielimme tässä onnistuaksemme täytyy meidän itsemme olla rakkauden hengestä liitutettuina ja herätettyinä. Opettajan rakkaus, missä se on oikea, on vastamatoin voima joka kaikki voittaa. Tämä kaikkeavalloittava voima synnyttää ihanana siunauksena rakkauden oppilaisten sydämmissä, avaa heidän mielensä opettajille ja sillä onkin terkäin voitettu. Kenellä ei ole totista opettajarakkauden voimaa hänen ei pitäisi koskaan joutua opettajiksi. Jokaisen opettajan tulisi muistaa nämä sanat: jos puhuisin ihmisten ja enkelein kielillä eikä minulla olisi rakkautta, niin olisin kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkuinen. Me tiedämme ettei ihminen voi itsellensä antaa tätä totista, syvää, puhdasta ja pyhää opettajarakkautta. Se tulee miten kaikki hyvä lahja kaikki täydellinen lahja ylhäältä, valkeuden, Isältä, pyhältä rakkaudelta. Se virttaa tästä lähteestä, jokaiseen sydämmeen, joka uskon siteellä on Kristuksen kautta Jumalan yhteydessä. Usko tulee niinkuin Ap. sanoo saarnasta ja saarna Jlan sanasta. Rakentakaamme siis opetustyömme sille elämän sanalle joka puhuu meille pyhässä Raamatussa ja rukoilkaamme nöyrästi ja hartaasti Pyhää Hengeä joka yksin voi lahjoittaa selkeän, valon järkähtämättömän uskollisuuden, väsymättömän rakkauden jonka tarvitsemme siunatulle toimellemme.

Viimeiseksi muutamia sanoja teille nuorukaiset, jotka olette esikoiset niistä, jotka Herra tahtoo kutsua ja valita työmiehiksi uuteen viinamäkeensä. Herra on teille osottanut suuren armon ja teidän tulee sydämellä ja suulla kiittää Herraa, joka on katsonut teitä mahdollisiksi kutsuttaa välikappaleiksi korkeaan ja pyhään toimeen, suomen kansan sivylliseen korottamiseen. Olettekos N. Yst. nöyrällä rukouksella anoneet Herralta että Hän valaisisi teitä Henkensä valolla oikein käsittämään ja arvossa pitämään sen korkean pyhän kutsumuksen suuren merkityksen, johon te olette valitut. M. N. Y. Isänmaa pitää täydestä syystä kansakouluinopettajaseminarioa kelvollisten rehellisten kristillisten opettajain ja kasvattajain istukasmaanna. Te olette ensimmäiset taimet tässä tarhassa ja teitä monet silmäilevät teille lyö moni sydän, teidän edestänne nousevat monet rukoukset, jospa teidänkään sydämenne ei olisi kylmä. Herra ainoastaan tuntee mitkä syyt kehoittivat teitä hakemaan laitokseen pääsemistä, jos olette tulleet sydämen halusta Herraa palvella tahi ainoastaan maallisten etujen pyynnöstä. Jos joku teistä on autautunut työmieheksi tähän Herran viinamäkeen, siitä odottaen levokkaita ja hyviä päiviä niin pettyi kovasti. Teidän valmistus ja oppiaikanne laitoksessa ei ensinkään tule olemaan laiskan lepona, ja teidän työalanne oppiajan täytättyä on oleva vaivaloinen ja rasittava ehkäpä vähän palkitsevakin. Laitoksessa ollessanne täytyy teidän tehdä enemmän työtä ja käyttää aikanne uutterammin kuin ehkä moni on taipunut. Teidän täytyy puuttua monia etuja sillä seminarion järjestys on kova ja raskas sille, joka ei mielellään pysy järjestyksessä, mutta huokea sille joka on taipunut puutteeseen ja mieluisasti tottelee, sekä antaa tahdonsa korkeamman tahdon alle. Orjallista kuuliaisuutta, tahdotonta taipuvaisuutta esimiehen ja opettajain mielivaltaisuuteen, emme vaadi; mutta rikkomattoman lainkuuliaisuuden ja kerran määrätyn järjestyksen tarkan seuraamisen sen olen vaativa. Sillä koulu järjestyksettä, on kelvottomain synnyttäjä, kuin sitä vastaan määrätyn järjestyksen tarkka totteleminen vahvistaa tahdon, perustaa lujan mielenlaadun, synnyttäin kuullisen mielen, työvoiman ja selkeän kielen sekä antaa siis elämälle rikkaan siunauksen. Tämän laintotteleminen on teidän itsenne yllä pidettävä. Oikeus on vaatia itsensä hallitusta nuorukaisilta ja neidoilta joilla on teidän ikänne ja teidän sivistyksenne.

M.Y. Totinen kumppanuus ei suinkain ole juonissa ja vehkeissä yhtäpitämistä, joita harjoitetaan opettajain tietämättä, vaan että kumpanit valvovat toisiansa poistavat ja oikaisevat lain rikoksia, ja kukin kohdaltansa auttavat hyvän hengen varjelemista laitoksessa. Semmoisen kumppanuuden koemme me teidän seassanne kasvattaa. Lain tarkka, rikkomatoin totteleminen vilpittömyys, rehellisyys totuuden rakkaus, luottaminen ja opettajain kunnioittaminen ovat omaisuuksia joita teidän tulee toinen toisiltanne välittömästi vaatia. Jos nämät vaatimukset eivät tule täytetyiksi ei seminario voi kasvattaa semmoisia opettajia, joita suomen kansa tarvitsee. Mutta te tiedätte kaikkein ihmisten harrastusten olevan turhia jos ei Herra anna voimaa; tätä Hän ei kielä keneltäkään joka sitä oikein rukoilee, sentähden te nuoret olkaat uskolliset rukouksessa! Jos teistä Herra näyttäisi viipyvän rukouksenne kuulemisessa, jos näette synnin ja maailman tahtovan teidät valtaansa, niin kiiruhtakaat yksinäisyyteen langetkaan Herran eteen rukoilkaat rukoilkaat niinkuin Jakob: Herra en laske Sinua jolles siunaa minua ja te näätte Herran voimakkaaksi teidän heikkoudessanne ja Hän antaa teille voiman kiusausten voittamiseen.

Ja Sinä kaikkivaltias ja rakkaudesta rakas Jla, me rukoilemme Sinua sydämmellisesti että Sinä näitä rakkaita nuorukaisia isällisesti suojelisit ja varjelisit. Johdata heitä Sinun pelvossasi, ohjaa heidän askeleitansa elemän retkeellä etteivät horjuisi; valvo Sinä heidän ylitse etteivät vaella jumalattomain neuvoissa eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat vaan rakastavat Sinun lakiasi ja ajattelevat Sinun lakiasi ijät päivät. Laupias Isä armahda meitä ja varjele meitä siitä suuresta sydämmellisestä surusta nähdä näitten nuorukaisten joukossa jonkun onnettoman joka unhottaa ja pettää sen korkean pyhän asian, jonka ovat ottaneet ajaaksensa; valaise heitä että se korkea ihana päämaali Suomen kansan korottaminen aina olisi loistava ja kirkas silmäinsä edessä.

Siunaa seminarion opettajia varusta heitä valolla, voimalla totisella opettaja rakkaudella ja anna heidän sovussa ja yksimielisyydessä täyttää terkeän työnsä. Siunaa tämän kaupungin joka joka meidän laitokselle on suojapaikan antanut ja anna sen edistyä maallisissa ja hengellisissä riennoissansa. Siunaa maamme hallituksen liiatekin jalomielisen rakastetun Suuri Ruhtiaamme ja herätä Hänen sydämmessään edespäin saman lempeyden Suomen maalle kuin Hän tähän asti on osoittanut.

Siunaa meidän rakas suloinen Suomi ja ota laupeudestas pois se raskas risti joka painaa meidän päällemme. 

Siunaa Sinun valtakuntasi maan päällä ja kasvata, kutsu uskollisia työmiehiä sinun viinamäessä työmiehiä jotka pelvotta itsensä säästämättä uhraavat jaloimmat voimansa, verensä henkensä Sinun valtakuntasi levittämiseksi, antaen Sinulle kunnian, sillä Sinulle ainoalle olkoon kiitos ja kunnia. Amen.

“Olen Cygnaeuksen vihkimäpuheen löytänyt Valtionarkistossa säilytettävistä laajoista Uno Cygnaeuksen kokoelmista (N:o VII). Puheen Cygnaeus on alunperin kirjoittanut suomeksi, sillä myöskin tallella olevan ruotsinkielisen kappaleen alkuun hän on itse merkinnyt, että se on “käännös suomesta”. Ruotsinnoksen hän todennäköisesti on tehnyt sanomalehtien varalta. Syystä tai toisesta ei sitten kuitenkaa puhetta ole julkaistu kummallakaan kielellä. Puhettaan ei Cygnaeus ole saattanut painoasuun, vaan on se tarkoitettu vain puhujan omaa tarvetta varten. En katso kuitenkaan oikeaksi tehdä minkäänlaisia korjauksia siihen, vaan julkaistaan puhe sellaisenaan, kaikkine kieli- ja välimerkkivirheineen, vain puheen historiallinen merkitys huomioonottaen; kuvastaahan se alkavan seminaarin kielioloja, vieläpä silloisen suomen kielen tasoa yleensäkin.” (Aukusti Salo teoksessa Mikkola et al. 1937, 17.)