Suomi toipui 1930-luvulla edelleen sisällissodan 1918 haavoista. Luokkataistelu ei kuitenkaan heijastunut "Synkkarin” ilmapiiriin kovin merkittävästi, vaikka suurin osa koulun 1930-luvun oppilaista tuli vähävaraisista perheistä. Eräs lukukauden 1930–1931 ensimmäisiä uusia oppilaita, Kirsti Laukkanen, kuului tähän joukkoon. Hän muisteli koulun yhteiskunnallisesti sopuisaa arkea ja opettajapersoonia Matti Kivinoron haastattelussa (1986) näin:
Minulla oli punainen villatakki ja läksin kotoa yksin ensimmäisenä syyskuuta (v. 1930) ensimmäiselle koululuokalleni. Kaksi vuotta olin Aino Harjaman luokalla, eppu- ja toppuluokat. Hän oli hyvin mukava ja äidillinen opettaja. Sen jälkeen menin kolmannelle ja neljännelle luokalle ja sain olla Martti Korpilahden luokalla. Hän oli vaativa, mutta oikeudenmukainen. Olin hänen lellikkioppilaansa. Hän oli suojeluskunnassa ja tiesi että olin vasemmistolainen, kuuluin Jyväskylän Soihtuun. Kerran vapun jälkeen oli ainekirjoitus, mitä muistan vapusta. Kirjoitin, että marssin punaisen lipun perässä. Sain kymmenen miinus aineesta. - - Hän oli loppuaikoinaan jo huonossa kunnossa, eikä jaksanut enää polkea harmonia, joten hän pyysi että voisinko minä mennä polkemaan pedaalia. Ja minä poljin ja Korpilahti soitti.
Kenkätehtaan omistajan poika Pentti Laine (s. 1918), joka aloitti "Synkkarilla” seuraavana syksynä 1931 ja kävi koulussa neljännen ja viidennen luokan, ei sen sijaan ollut aivan tyypillisin oppilas. Hän piilottelikin parempilaatuisia kenkiään muilta oppilailta. Laine muisteli perheen vaurauden peittelyä ja ylipäänsä koulunkäyntiään Kivinoron haastattelussa (1986) tällä tavoin:
Harjun päässä oli punainen silta, minulla paremmat vaatteet tai kengät kuin Mäki-Matin pojilla. Kengät jätettiin punaisen sillan kattorakenteen alle, ettei kaverit kiusaa ja mentiin paljain jaloin kouluun. - - Hygieniatiloja ei ollut kodeissa, ekana päivänä Martti Korpilahti esitteli miten sisävessat vedetään. - - Koulussa oli kova kuri, Korppu-Kalle oli ankara mutta oikeudenmukainen ankaruudessaan. Se joka teki ohjeiden mukaan, sillä oli hyvä olla. Köyhien Mäki-Matin perheiden lapsille, jos joutui laiskanläksyjä lukemaan rehtorin kotiin, tarjosi Korppu-Kalle pullaa. - - Koulun henki oli isänmaallinen, Korpilahti laulatti isänmaasta ja lausutti isänmaallisia runoja. Ei koskaan vedetty punaisia ja valkoisia mukaan, ei puhuttu laisinkaan politiikkaa.
Jatkokoulu keskittyi moraaliin ja käytännön taitoihin
Cygnaeuksen koulu oli aloittanut toimintansa vuosiluokille 1–6, mutta jo heti ensimmäisen toimintavuoden jälkeen syksyllä 1926 joukko jyväskyläläisiä vanhempia oli ehdottanut kaupungin kansakoulujen johtokunnalle jatkokoulujen perustamista. Jatkokoulu tarkoitti kansakoulun jälkeen annettavaa opetusta, minkä tarpeellisuudesta ei sinällään ollut erimielisyyttä. Kyse oli rahasta ja jatkokoulujen kustannukset todettiin Jyväskylän kaupunginhallituksessa liian korkeiksi. Asia raukesi 1920-luvulla, mutta toteutui lopulta syyslukukauden 1931. Tuolloin Cygnaeuksen koulun tehtäväksi annettiin jatkokoulutuksen järjestäminen, mikä tarkoitti kaksi vuotta kestävää opetusta, joka käsitti 10 tuntia iltakoulua viikoittain.
Jatkokoulun tehtävänä oli lähinnä uskonnollinen ja siveellinen kasvatus, kansalaiskasvatus sekä tytöillä kodinhoitotaidon ja pojilla käsityötaidon kehittäminen. Osa jatkokoulua käyvistä teki päivän töitä ja kävi sen jälkeen Cygnaeuksen koululla saamassa lisäoppia hyödyllisiksi katsotuilla tunneilla. Opetusta annettiin viitenä iltana viikossa, kello 18–20 välisenä aikana. Oppilaita noin vuosikymmenen kestäneen toiminnan aikana jatkokoulussa oli noin viisikymmentä. Opettajana siellä vaikuttanut Mauri Toiviainen muisteli Matti Kivinoron haastattelussa vuonna 1986 koulun ahtautta ja arkea:
Jouduin jatkokouluun opettajaksi Cygnaeuskouluun. Koulun johtajana oli Antti Hämäläinen. Koulu työskenteli kolmessa vuorossa, oli valtava koulutilojen puute. Kypärämäen koululaisetkin kävivät, ennen vuotta 1949 jolloin heille valmistui oma koulu, Cygnaeuskoulussa koulussa. Ensimmäiset oppilaat aloittivat koulussa klo 15 jälkeen ja opiskelivat seitsemään–kahdeksaan illalla. Sitä ennen siellä oli jo kaksi vuoroa jo ollut. Kauheeta suhinaa se oli. Monta kertaa olen ajatellut jälkeenpäin, miten siivoojat pärjäsivät siinä touhussa. Ja oppilaille tulo illaksi oli epäinhimillistä, kun olivat ensin leikkineet päivän ja tulivat vasta sitten kouluun.
Käytännöllinen oppiminen oli muutoinkin 1930-luvun "Synkkarille” ominainen piirre, sillä vuosina 1929–1936 koulun tiloissa toimi niin ikään nykyisten ammattikoulujen esiaste, yleinen ammattilaiskoulu. Varsinainen ammattiin valmistava koulutus oli Suomessa saanut alkunsa eduskunnan asetuksella vuonna 1920. Tällöin aiemmin toimineet alemmat käsityöläiskoulut oli lakkautettu ja ylemmistä muodostettu uusia ammattilaiskouluja. Päästäkseen yleiseen ammattilaiskouluun oppilaan oli ensin käytävä kansakoulu ja siihen päälle jatkokoulu. Joillekin oppilaille, jotka aloittivat koulutiensä kansakoulun ensimmäiseltä luokalta, kävivät jatkokoulun ja sen päälle vielä ammattilaiskoulunkin, Cygnaeuksen koulurakennuksessa vietetyt vuodet venähtivät tuon ajan mittapuilla toisin sanoen varsin pitkiksi.
Ammattilaiskouluissa annettiin sekä teoria- että käytännönopetusta 36 viikkotuntia. Koulumuodolle olivat tyypillisiä työpajassa suoritettava käytännön harjoittelu. Ammattilaiskoulussa osaamistaan hioivat esimerkiksi räätäli-, ompelija-, kampaaja- ja kultaseppäopiskelijat. Opiskelijoita tuli myös Valtion kivääri- ja tykkitehtailta sekä eri konepajoilta, paperitehtailta ja kirjapainoista. Cygnaeuksen koulurakennuksen iltakäyttöä ja koulun vahvaa roolia kansan sivistystyössä lisäsi Jyväskylän kansalaisopisto, joka toimi Cygnaeuksen koululla vuosina 1933–1936.
Muutoin koulunkäynti vakiintui uomiinsa Martti Korpilahden aina kuolinvuoteensa (1938) johtamassa koulussa. Valtion tykkitehtaan perustaminen 1937 lohkaisi ison osan Mäki-Matin kaupunginosasta, mutta 1930-luvulla tehtiin toisaalta myös päätös laajentaa kaupunginosan omakotitaloaluetta. Otto-Ivar Meurmannin laatima asemakaava hyväksyttiin vuonna 1939.
1930-luvun koulunkäynti oli ankaruudessaan aikakautensa peili
Otto Kaipio muisteli 1930-luvun koulunkäyntiään vuonna 1986 Matti Kivinoron haastattelussa tähän tapaan:
Oli asuttu pienissä paikoissa ja se näytti hurjan isolta se koulu. Jouduin Jenny Forssin luokalle. Jouduin tytön pariksi, voi että minua harmitti kun jouduin tytön viereen istumaan. - - Olin kolmannelta alkaen Rauha Nikolaisen luokalla. Nikolainen näytti lapsen silmin vanhalta tädiltä, mutta eihän varmaan sitä silloin ollut, näytti vain siltä näillä silmillä. Niin äkänen että löi joskus karttakepillä pöytään ja siitä lähti palasia, oli niin tempperamenttinen tyttö! Näin jälkeenpäin miehen ajatuksilla ajateltuna, olispa siinä ollut elämistä niin terävän tytön kanssa.
Kaipion luokan pojilla oli läheisen Mallikoulun poikien kanssa joskus varsin rajujakin leikkejä:
Siihen aikaan sai panoksia mahdottoman hyvin, kun ampumaradalla pienoiskiväärillä ampuneilta suojeluskuntalaisilta tippui panoksia ja niitä tuli poikien käsiin. Oli omatekoisia kiväärejä. Kerran yksi luokkakaveri oli ottanut kotoa isänsä Browning-taskuaseen, jonka otti kouluun ja meinattiin lähteä mallikoulun poikia vastaan sotaan Seminaarille. Mutta Koskisen Erkki piilotti aseen koulun käytävän maton alle ja se löytyi sieltä. Sitä ruvettiin tutkimaan, kenen se oli. Taskuase ja makasiini täynnä panoksia! Kun suojeluskuntalaiset marssi kiväärit olalla, siitä me pojat otettiin mallia. Yleensä ei oltu tekemisissä mallikoululaisten kanssa, ne kävi mallikoulua ja me Cygnaeuksen koulua.
Koulunkäynti alkoi syyskuun alussa ja päättyi toukokuun viimeisinä päivinä. Joululoman ja pääsiäisvapaan lisäksi lomapäivät olivat yksittäisiä, sillä syyslomaa ei tunnettu ja nykyisen hiihtoloman paikalla oli vain muutama vapaapäivä. Helmi–maaliskuun tienoilla oppilaat viettivät kaksi hieman erilaista päivää, jolloin koulussa ainoastaan hiihdettiin opettajien johdolla.
Toukokuussa koitti sitten hartaasti odotettu ja toisten vähän pelkäämäkin kevätjuhla, jota Otto Kaipio muisteli Matti Kivinorolle:
Koulujuhlissa oppilaat seisoi riveissä, laulettiin suvivirsi, joka vieläkin kaikuu korvissa juhlavana. Muutamia apeita oli, jotka jäi luokalleen tai sai ehtoja. Oli keijuleikkejä ja pikkulasten muita esityksiä. Koulun johtaja piti aina puheen.
Kansakoulussa käytettiin vielä 1930-luvulla yleisesti kurinpitoon fyysisiä rangaistuksia, vaikka ne olikin laissa kielletty jo ennen Suomen itsenäistymistä. Voit lukea kansakoulun kurinpidosta tarkemmin täältä. 1930-luvulla koulutiensä käynyt entinen oppilas, Otto Kaipainen, muisteli myöhemmin Minna Salmisen ja Susanna Hännisen haastattelussa koulussa käytettyjä rangaistuksia näin:
Kalle Ukkonen oli käsityönopettaja, hyvin erikoinen persoona. Jos joku poika teki pahaa, hän näytti kädellä merkin. Merkki tarkoitti, että järjestäjien piti lyödä viivoittimella pahantekijää takapuoleen. Jos järjestäjät eivät lyöneet opettajan mielestä riittävän kovaan, niin opettaja otti viivoittimen ja löi sillä – järjestäjiä.
Eräänä aamuna ennen koulun alkua Kaipainen ja hänen kaverinsa raapivat kipinöitä viilanpätkällä koulun kivijalasta:
Ai, miten kivasti kipinät sinkosivat hämärään aamuun. Mutta silloin saapui paikalle koulun johtaja, Martti Korpilahti, tarttui poikia niskasta ja kuljetti sisälle. Oma opettaja Jenny Forss laittoi toisen pojan käytävän toiseen ja minut toiseen päähän seisomaan kahden tunnin jälki-istuntoa. Mutta nokkelana poikana keksin, että voimme karata. Tilaisuuden tullen livistin, mutta kaveri käsitti väärin ja luuli, että vain minun piti karata ja jäi itse koululle. Opettaja sai tietysti selville, että olin karannut. Tästä seurasi keltainen lappu, lappu, jota kaikki oppilaat pelkäsivät, koska se pitä näyttää kotona.
Ilman selvittelyjä ei sujunut samalla vuosikymmenellä Yrjö Nyyssösenkään koulutie. Nyyssönen muisteli erikoisia tapauksia Matti Kivinorolle:
Martti Korpilahti oli kovaääninen mies. Jos aihetta oli, kovalla äänellä se sanoi meille pojankurikoille. Selkään ei antanut, mutta toinen opettaja eli Hytösen Aapeli antoi kyllä minullekin selkään. Yhden kerran kuorma-auton mennessä hiljakseen minä otin takalaudasta kyytiä. Korpilahti huomasi minut Puistokadun puoleisesta ikkunasta ja huusi että tulepas poika tänne. Minä puikkelehdin karkuun ja menin kotia. Siitä ei, ihme kyllä, tullut jälkiselvityksiä. Toisen kerran pelleiltiin ruudilla, joka räjähti ja Eeva Vainio vei meidät Korpilahden puheille. Se piti meille kovan puhuttelun.
Jonkin verran koulussa jouduttiin vuosikymmenen aikana puuttumaan varasteluun. Lukuvuonna 1936–37 "ankaran luontoisia rangaistuksia” oli lukuvuoden aikana jouduttu antamaan kuitenkin vain kahdelle oppilaalle, joista molemmat olivat poikia. Rangaistusmuotona käytettiin jälki-istuntojen lisäksi myös kollektiivisia rangaistuksia. Erään kerran koko koulun oppilaat joutuivat viikon ajan seisomaan tunnin arestissa. Syynä tähän oli se, että osa oppilaista oli lähtenyt luvatta juoksentelemaan Oikokadun varrella olevalle rinteelle.
Oppilasmäärät vakiintuivat 1–6 luokkaisessa koulussa vuosikymmenen aikana noin 350 tienoille. Esimerkiksi lukuvuonna 1936–1937 oppilaita oli 326, joista enemmistö oli poikia, 178 oppilasta, kun taas tyttöjä oli 148. Suurin osa oppilaista kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon, sillä siviilirekisteriin merkittynä oli vain kahdeksan oppilasta.
Yhteiskunnallinen kahtiajako oli sisällissodan jäljiltä vielä voimissaan, mikä tarkoitti alaluokkaisista perheistä ponnistaneille koululaisille vaikeuksia opettajan suosioon pääsemisessä. Ylipäänsä elämä oli niukkaa useissa 1930-luvun jyväskyläläisperheissä. Koulu pyrki vastaamaan tähän haasteeseen tarjoamalla joillekin köyhimmille oppilaille vaatetuksen ja mahdollisuuden kouluruokailun, mikä tarkoitti esimerkiksi luukeittoa, kaurapuuroa tai velliä. Cygnaeuksen koulu oli tässäkin suhteessa edistyksellinen, sillä muihinkin kaupungin kouluihin tarjoiltiin juuri Cygnaeuksen koulussa valmistettua ruokaa.
Empatia köyhyyttä kohtaan ei silti välttämättä kantanut vapaa-ajalle saakka. 1930-luvun alussa Martti Korpilahti nostatti erään oppilaan luokassa pystyyn ja tiedusteli, onko häntä näkynyt kerjuulla. Kun pari keskikaupungilla asunutta oppilasta viittasi nähneensä tytön, Korpilahti käveli tytön eteen, kietoi tämän tukan nyrkkiinsä ja kuritti häntä luokan perällä pyörittämällä tukkaa käden laajuisella ringillä ja vannottamalla, "Muista nyt, että tämän jälkeen et käy enää kerjuulla!"
Kuva: Jyväskylän Cygnaeuksen puisto Cygnaeuksen koulun alkuvuosikymmeninä, jonne tehtiin retki kansakouluaikana aina Cygnaeuksen päivänä 12.10. Kesksuomalainen uutisoi vuonna 1934: "Eilen kävivät Jyväskylän seminaarilaiset sekä kaupungin kansakoulujen ja harjoituskoulun oppilaat opettajineen kunniakäynnillä kansakoulujen isän muistopatsaalla. Seminaarin laulukuoro lauloi aluksi muutamia lauluja lehtori Eino Roihan johdolla. Kaikki lauloivat sitten yhdessä Valonkylväjän. Cygnaeuksen kansakoulun johtaja Martti Korpilahti piti senjälkeen kauniin ja lämminhenkisen puheen juhlapäivän johdosta. Patsaalle laskettiin koulujen puolesta kauniita kukkalaitteita. Lopuksi laulettiin Maamme, jonka jälkeen hajaannuttiin." Keski-Suomen museo.
Oppilaiden ja auktoriteetistään tarkkojen opettajien kanssakäyminen oli kuitenkin yleisesti varsin hyvähenkistä. Syksyisin ja keväisin tehtiin yhteisiä huviretkiä lähialueen luontoon kuten Mattilanpellon asutusalueelle ja nähtävyyksiä katsomaan. Cygnaeuksen päivän juhlinta jatkui läpi kansakouluajan ja patsaalle marssittiin Cygnaeuksen päivänä 12.10. luokittain. Martti Korpilahden sovittama laulu Uno Cygnaeuksesta (Valon kylväjä, säv. P. J. Hannikainen, san. Hj. Nortamo) kajahti patsaalla hytistessä: "Valon siementen kylväjä kaunoinen, ladun hiihtäjä tarmokas oiva". Lisäksi laulettiin ainakin Maamme-laulu.
Syksyllä 1935 koulutiensä aloitti Cygnaeuksella Antti Jaatinen, josta tuli myöhemmin Kymen läänin maaherra (1984–1993). Hän muisteli 1990-luvulla koulun tiedotuslehti Pinkissä johtaneensa kerran luokassaan jopa orkesteria:
Erityisellä lämmöllä ajattelen koulumme arvostettuja, Jyväskylässä tunnettuja opettajia. Heistä ylimmäksi nousee Jenny Forss, joka ennen Aino Leppälää johdatteli minua koululaisen ensi askelissa. Opettaja Forss oli äidillinen ja villejä poikia ymmärtävä ihminen, jonka merkitys kohdallani oli poikkeuksellisen tärkeä myöhempiä vuosiani ajatellen. Opettajani määräsi minut kerran johtamaan luokkamme "orkesteria” yhteisessä joulujuhlassa. Tehtäväni oli seisoa orkesterin edessä, kumartaa yleisölle ja aloittaa ohjelmanumero sooloesityksellä: "Nyt me soitamme viulua, viioli viioli lei”, kääntyä sitten kohti orkesteria ja johtaa tahtia lyöden vastaava orkesterin osuus. Siinä kerrattiin tuo sama säe ja sitten "soitettiin” viulua. Sama toistui erilaisten instrumenttien esittelyllä. Siinä menivät torvet, rummut, kanteleet – mitä kaikkia niitä olikaan! Miksi juuri tuo tapahtuma oli minulle niin tärkeä? Olen joutunut myöhemmin elämässäni nousemaan lavalle lukemattomia kertoja suurtenkin yleisöjoukkojen eteen. Usein muistan silloin Jenny Forssin – hänhän se ensimmäisen kerran elämässäni nosti minut estradille. Sen jälkeen en koskaan tuntenut esiintymiskuumetta tai lavapelkoa.
Kuva: Joulujuhla Cygnaeuksen koulussa kuvatietojen mukaan aikaväliltä 1925–1939. Valokuvaamo Päijänne, Keski-Suomen museo.
Luokat olivat 1930-luvulla ajan tavan mukaan ja koululainsäädännön sallimana koulussa varsin suuria. Esimerkiksi lukuvuonna 1935–1936 koulun pitkäaikaisen opettajan Katri Jalkasen (virassa 1923–1963) opettamalla viidennellä luokalla oli 39 oppilasta. Jalkasen vastuulla oli oman luokan lisäksi myös jatkokoulun johtaminen vuosina 1931–1935. Sen jälkeen tuon tehtävän otti vastaan Jussi Lehtonen.
Rehtori Korpilahden kuoltua alakoulun johtajaksi valittiin hieman yli 30-vuotias Eino Peitsa (1905–1941), jota on myöhemmin muisteltu hyväntahtoisena ja rauhallisena, mutta joissakin asioissa ehdottoman tarkkana koulun johtajana. Toinen moniin muistoihin jäänyt persoonallinen koulun hahmo oli "jämeräksi ja tarmokkaaksi” kuvattu vahtimestari Eemil Peltonen, jonka läsnäolo oli osan koulunkäynnin arkea aina Peltosen kuolemaan (1953) asti.
Cygnaeuksen koulun erikoisuus muihin kaupungin koulutiloihin nähden oli fysiikan ja kemian opetukselle varattu oma erikoisluokkahuone. Sen avulla oppitunneilla oli mahdollista suorittaa alkeellisia fysiikan ja kemian kokeita. Opetus oli kuitenkin ajan tavan mukaan hyvin opettajavetoista ja korosti ulkoa oppimisen tärkeyttä. Jotkut opettajista kuulustelivat "laiskanläksyt” kotonaan ennen koulupäivän alkua. Ruumiillinen kuritus, johon kuului mm. luunappeja, tukistamista, kaulukseen tarttumista ja karttakepillä napauttelua, oli varsin tavallista.
Välitunneilla leikittiin ja pelattiin paljon. Poikien suosiossa oli esimerkiksi kiinniottopeli "pollari” ja tytöillä pallon potkiminen seinää vasten. Sateen sattuessa välitunneilla mentiin viettämään usein aikaa käymälään, mikä oli koulun järjestyssääntöjen vastaista. Välituntien päättyessä järjestäydyttiin aina jonoon koulun rappusten eteen ja jonossa tuli olla sotilaallisessa kurissa katse tiukasti eteenpäin.
Vuosikymmen päättyy sodan syttymiseen
Varsin rauhallinen normaalielämä ja arki särkyivät muun Suomen ohella Cygnaeuksen koulussakin loppuvuonna 1939. Vielä koulun alkaessa, tuona vuonna 30. elokuuta, kaikki vaikutti sujuvan suhteellisen normaalisti. Vain viikkoa aiemmin sodanuhka oli kuitenkin voimistunut koko Euroopassa, sillä Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet Moskovassa pahamaineisen Molotov-Ribbentrop -sopimuksen, jonka salaisessa, tuolloin vain huhujen asteella tunnetussa lisäpöytäkirjassa Saksa oli jättänyt Suomen Neuvostoliiton etupiiriin.
Uutinen Keskisuomalaisesta 2.9.1939, s. 3
Suomen kannalta kohtalokas syksy 1939 käynnistyi Cygnaeuksen koululla 1 B -luokan osalta "sisäänkirjoituksella” ja "koulun alkajaisilla”. Ensimmäisen viikon ohjelmassa oli mm. leikkejä, kotiseutulauluja, piirustusta, koulunkäyntitapojen opettelua sekä jumalanpalvelus kaupunginkirkossa. Hengellisistä lauluista opeteltiin ensimmäisen viikon aikana "Hyvästä Jumalasta” sekä Rudolf Lagin säveltämä ja J.L. Runebergin sanoittama "Mä silmät luon ylös taivaaseen”. Luokalla oli 27 oppilasta, joista tyttöjä 14 ja poikia 13. Talvisodan alla koulunsa aloittaneiden joukossa tällä luokalla oli myös myöhempi Lapuan hiippakunnan piispa Yrjö Sariola.
Sariola muisteli koulutien dramaattista alkua vuonna 1995 koulun tiedotuslehti Pinkille:
Olin ekaluokalla silloin, kun talvisota syttyi. Muistan vielä hyvin, kun marraskuun viimeisenä päivänä 1939 ekaluokkalaisena tulin koulustani kotiin Asemakadun ja Kauppakadun kulmaukseen. Isäni oli jo portilla minua odottamassa ja pani minut koulureppuineen päivineen suoraan autoon, joka vei minut sotaa pakoon Laukaaseen isovanhempien luo. Talvisota oli syttynyt. En sitten enää palannutkaan käymään koulua juhlallisessa Cygnaeuksen koulun omassa rakennuksessa, koska sinne oli perustettu sotasairaala.
Koulun käynti jatkui Puistokoululla. Opettajani oli Risti Hämäläinen, jolla oli syvä vaikutus minun elämääni. Hän oli lämminhenkinen kristitty. Yhdessä eräiden toisten samanhenkisten kanssa hän loi minulle kuvan kristitystä, joka ei ole kova ja toisten yläpuolelle asettuva, vaan sydämellinen ja lähimmäisensä huomaava ihminen.
Olen kiitollinen Cygnaeuksen koululle, jota sain käydä keskellä sotien vaikeita vuosia. Toivotan Jumalan siunausta pian 70 vuotta täyttävälle koululleni.
Neuvostoliitto alkoi kiristää Suomelta alueluovutuksia ja sodanuhka leijui koko syksyn 1939 ilmassa. Miehet kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin (YH) ja 8. lokakuuta Jyväskylän koulut määrättiin sotilasmajoituksen käyttöön. Kun ulkopoliittinen tilanne hieman hellitti, Cygnaeuksen koululla palattiin koulutyöhön 26. marraskuuta. Ilo oli kuitenkin hyvin lyhytaikainen.
Vielä tavallisena torstai-päivänä 30.11. Cygnaeuksen koulu toimi aivan normaalisti. 1 B -luokassa pidettiin lukujärjestyksen mukaisesti lauluharjoituksia ja käsityötunnit sekä opeteltiin lukemista ja uskontoa. Päivä oli kuitenkin Suomen historiassa ylipäänsä kaikkea muuta kuin tavallinen. Opetuksen alkaessa klo 8 koululla oltiin vielä tietämättömiä siitä, että samana aamuna klo 6.50 Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen. Sota on alkanut muutamia tunteja aiemmin puna-armeijan tykistön tulituksella Karjalankannaksella. Viipurissa annettiin klo 9 ensimmäinen ilmahälytys. Ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommitti 16 paikkakuntaa, muun muassa Helsinkiä kahdesti. Jyväskylää pommitettiin noin kuukautta myöhemmin. Pommituspäiviä oli kaksi, 29. ja 31. joulukuuta 1939. Pommitukset eivät tulleet Jyväskylässä yllätyksenä, sillä kaupungissa kaupungissa valmistettiin tärkeitä sotamateriaaleja, kuten tykkejä (Valtion Tykkitehdas) ja jalkaväen aseita (Valtion Kivääritehdas). Lisäksi kaupungin lävitse kulki strategisesti tärkeä poikkirata. Talvisodan pommituksissa Jyväskylässä kuoli yhteensä 22 henkilöä ja vaurioitui 149 rakennusta.
Tieto sodan alkamisesta tavoitti 1. joulukuuta Jyväskylän ja koulupäivä peruttiin Cygnaeuksen koulullakin. Dramaattinen Suomen historian hetki piirtyi 1 B -luokan päiväkirjaan opettajan merkinnällä: "Sotavuosi!” Seuraavana päivänä opettaja merkitsi vielä päiväkirjaan: "Koulu muussa käytössä!”. Tämän jälkeen koulun päiväkirjassa on pitkään, huhti-toukokuulle saakka, vain tyhjiä sivuja.
