Jo ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana loka-marraskuussa 1939 Jyväskylässä oli valmisteltu sotasairaalan toimintaa. Lotat olivat keränneet mm. sänkyjä, potilas- ja vuodevaatteita, sidetarvikkeita ja keittiötarvikkeita. Jyväskylästä kerättyjen 1,5 miljoonan markan arvoisten lahjoitusten turvin varustettiin kaikki kaupunkiin ja sen lähialueille perustettavan 30. Sotasairaalan toiminnot.
Uutinen: Heti talvisodan puhjettua Keskisuomalaisessa pyydettiin kaupunkilaisia toimittamaan tarvikkeita sotasairaalatoimintaa varten. Keskisuomalainen 1.12.1939 s. 4.
30. Sotasairaalalla oli talvisodassa toimintaa Jyväskylän lisäksi Laukaassa, Petäjävedellä, Muuramessa, Äänekoskella ja Suolahdessa. Kinkomaan toimipisteessä oli erikoistuttu hoitamaan silmä- ja korvapotilaita sekä leukavamman saaneita. Suolahdessa toimi sotapsykoosiosasto sekä sisätautiosasto, jonka johdossa olivat Helsingin yliopiston parhaat erikoisosaajat. Jyväskylään saapui hoitajia ja lääkäreitä myös Ruotsista ja Norjasta. Cygnaeuksen koululla oli puolestaan erikoistuttu mm. sisätautitapauksiin ja paleltumavammoihin. Talvisodan kovissa pakkasissa itsensä palelluttaneista noin kuudesta tuhannesta suomalaissotilaasta Cygnaeuksen koululla kävi saamassa hoitoa huomattava osa. Potilaat olivat sijoitettuna suuren määrän vuoksi jossain vaiheessa myös koulun juhlasaliin. Koululla saivat hoitoa paitsi rintamilta tuodut sotilaat, myös Jyväskylän pommituksissa haavoittuneet siviilit. Lottana Cygnaeuksen koulun sotasairaalassa toiminut Pirkko Jalkanen (o.s. Valorinta) muisteli myöhemmin Keskisuomalaiselle (29.12.2024) pommituksen uhrien tuomista Cygnaeuksen koululle tähän tapaan:
Potilaita tuotiin potkukelkoilla. He huusivat ja valittivat kauheasti. Nämä (potilaat) tulivat meijerin vanhaan kaivoon tehdystä sirpalesuojasta Vapaudenkadun varrelta, jonne pommi oli tehnyt täysosuman.
Vain hetkeä tätä aiemmin lotat olivat siirtäneet sairaalan potilaita turvaan:
Silloin me lotat juoksimme portaita. Potilaat piti saada nopeasti rakennuksen hirsillä tuettuun kellariin. Juostessani näin ikkunoista, kuinka pommit putoilivat Nisulan pelloille. Työpäivän aikana vaivasi epätietoisuus oman perheen kohtalosta Jyväskylän keskustassa. Vasta kotiin päästyä selvisi, että kaikki olivat kunnossa.
Jyväskylässä ja Keski-Suomessa 30. Sotasairaalan toimintaa johti talvisodan aikana lääkintäeversti Aarne "Nasse" Becker.
Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940 Moskovan rauhansopimuksen raskaisiin ehtoihin. Jyväskylässä koulutyö alkoi ylempien luokkien osalta pitkän tauon jälkeen 17. huhtikuuta. Alempien luokkien oppilaat palasivat koulutyöhön vielä myöhemmin, vasta 10. toukokuuta. Koska Cygnaeuksen koulu oli edelleen sotasairaalana, opetus oli järjestetty ympäri kaupunkia, esimerkiksi neljäs- ja viidesluokkalaisille Jyväskylän tyttölyseon tiloihin. Lukukausi ja -vuosi oli todella tynkä, sillä "yhteiset lopettajaiset" ja todistusten jako koittivat jo 14. kesäkuuta. Oppilaat pääsivät näin viettämään välirauhan kesää, tietämättöminä siitä, mitä kaikkea lähitulevaisuus toisi tullessaan.
Välirauhan kesänä 1940 Cygnaeuksen koulu sivusi jopa koko maan kannalta merkittäviä tapahtumia. Neuvostoliitto painosti rauhansopimuksesta huolimatta Suomea ja Suomi etsi kuumeisesti apua ulkomailta. Saksa oli talvisodan aikana suhtautunut pieneen Pohjolan valtioon välinpitämättömästi. Loppukeväästä 1940 sen sotakone oli jyrännyt länsirintamalla vastustamattomaan voittoon Ranskasta. Suomessa havaittiin kesällä 1940, että Saksa saattoi olla kiinnostunut tukemaan Suomea Neuvostoliiton paineen alla. Ensimmäisiä merkkejä oli jo saatu, mutta varsinainen läpimurto maiden välisissä suhteissa koettiin juuri samana päivänä, jolloin Cygnaeuksen koululla oli määrä perustaa talvisodassa vammautuneiden sotilaiden avustusjärjestö, Sotainvalidien veljesliitto. Marsalkka Mannerheimin oli määrä saapua arvovieraaksi koululle 18. elokuuta 1940 liiton perustavaan kokoukseen.
Mannerheim oli tuona aamuna astumassa Jyväskylän Tikkakoskelle lähtevään lentokoneeseen Helsingin Malmin kentällä, mutta hän odotti ensin Tukholmasta tulevan koneen saapumista. Tuossa koneessa matkannut Ernst Wrede toi marsalkalle kirjeen, joka mukaan Adolf Hitlerin erikoislähettiläs Joseph Veltjens oli jo saapunut Suomeen tavatakseen Suomen sotilas- ja valtiojohdon. Mannerheim totesi uutiset hyvin mielenkiintoisiksi, mutta päätti silti suunnata aiemmin sovitun aikataulun mukaisesti Jyväskylään. Marsalkka lensi Tikkakoskelle ja siirtyi autokyydillä Cygnaeuksen koululle, jonka juhlasalissa pidettiin Sotainvalidien Veljesliiton perustamiskokous.
Mannerheim, vierellään luotettu ystävä lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti, kuunteli juhlasalissa pidetyt puheet tahdikkaasti, mutta voidaan arvata, että hänen ajatuksensa harhautuivat välillä niin sanotusti suurempiin ulkopoliittisiin kuvioihin. Kokouksen jälkeen olikin vuorossa välittömästi paluu Helsinkiin, jossa Mannerheim jo samana iltana tapasi Joseph Veltjensin. Saksalainen everstiluutnantti keskusteli aloitettavasta mittavasta aseavusta Suomeen, Saksan ilmavoimien sotilaskaluston ja miehistön kauttakulusta Suomen kautta Pohjois-Norjaan sekä Petsamon maailmanlaajuisesti harvinaisesta nikkelikaivoksesta. Tapahtuman historiallisuus piili siinä, että suomalaisille paljastui viimeistään tässä vaiheessa Saksan asenteen kääntyneen Suomelle suopeaksi. Jatkosodassa myöhemmin toteutuneen sotilaallisen liittosuhteen kannalta tapaamispäivä oli käänteentekevä. Cygnaeuksen koulun pihaan pystytettiin elokuussa 2010 sotainvalidityön muistomerkki Sotainvalidien Veljesliiton perustamisen muistoksi.
Vuonna 1941 Cygnaeuksen vaikutuspiirissä ollut alue laajeni, kun Nisula liitettiin kaupunkiin. Koulunkäynti saatiin keväällä 1941 viedyksi loppuun suunnitelmien mukaisesti, mutta kesästä lähtien Suomi oli jälleen sodassa. Jyväskylän suojeluskuntapiiri antoi 14. kesäkuuta määräyksen 30. Sotasairaalan uudelleenperustamisesta kaupunkiin. Sotilaslääkärit Viljo Lehtinen ja A.H. Nyyssönen ryhtyivät haalimaan kaikkialta lääkintävälineistöä, sopivaa vapaata henkilökuntaa ja kuljetuksiin tarvittavia ajoneuvoja. Sairaalan varsinainen päällikkö, röntgentutkimukseen erikoistunut lääkintämajuri Carl Wegelius saapui Jyväskylään 22.6., samana päivänä kun Saksan joukot aloittivat operaatio Barbarossan, eli hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Saksan ja Suomen joukot tekivät jo hyökkäystoimien tukena sotaan kuuluvaa laaja-alaista yhteistyötä ja kun Neuvostoliitto pommitti 22. kesäkuuta kohteita Suomessa, presidentti Risto Ryti ilmoitti maan olevan sodassa.
Sotasairaala perustettiin Jyväskylään ja sen lähialueelle 13 toimipisteeseen. Kaupungissa vuodepaikat valmisteltiin Jyväskylän yleiseen sairaalaan, Cygnaeuksen kansakoululle, kunnalliskotiin, tyttökoululle, kasvatusopilliseen korkeakouluun ja kaupungin hotelliin. Ulkopuolella ruutukaavaa haavoittuneita valmistauduttiin hoitamaan mm. Palokan emäntäkoululla, maalaiskunnan kunnalliskodissa, Keski-Suomen parantolassa, Muuramen kansakoululla ja Säynätsalon kunnalliskodissa. Sairaalatoiminnan pääpaikka oli Cygnaeuksen koululla, jossa myös sotilaslääkäreistä koostunut esikunta majoittui 17. kesäkuuta alkaen.
Kuva: Kaasusodan uhka oli kotirintamallakin todellinen. Muun muassa kouluissa opeteltiin käyttämän kaasunaamareita. Kuvassa tyttökokulun oppilaita naamareineen. Keski-Suomen museon kuva-arkisto.
Jatkosodan ajan Cygnaeuksen koulunkin oppilaiden oli mahduttava Jyväskylän muihin täpötäysiin kouluihin, Puistokouluun sekä Suvimäen ja Koskenharjun kouluihin. Ongelma oli suuri, sillä Cygnaeuksen koulu oli tiloiltaan kaupungin suurin ja oppilaita jatkosodan aikana oli 450 henkeä. Opiskelun jatkon mahdollisti muiden koulujen kaikkien tilojen, kuten kalustovarastojen ja veistosalien muuttaminen luokkahuoneiksi ja koulunkäynnin porrastaminen vuorolukujärjestelmällä, jolloin oppilaat kävivät koulua eri aikoihin päivästä.
Tunnetuimpia Cygnaeuksen koululle sijoitetun sairaalan lääkäreistä Wegeliuksen lisäksi oli legendaarinen jääkäriupseeri ja heimosoturi Gunnar von Hertzen, joka aivan sodan alussa ehti astella sairaalan käytäviä muutamia päiviä, kunnes hyökkäys heimosoturille rakkaaseen Aunukseen veti hänet lähemmäs rintaman selustaa. Ensimmäiset potilaansa 30. Sotasairaala sai noin viikon kuluttua taisteluiden alkamisesta. Jatkosodan aikaa koululla leimasi jatkuva pula paitsi erilaisista tarvikkeista, myös riittävästä määrästä potilaiden hoitoon tarvittavia tiloja. Varsinkin pesu- ja WC-tilat olivat riittämättömät. Kylvetystilana käytettiin mm. Mäki-Matin yleistä saunaa. Kansainvälistä tuulahdusta sotasairaalan toivat saksalaiset ja Saksan armeijassa toimineet belgialaiset sotilaat, jotka jatkosodan aikana saivat koulun tiloissa myös sotilaskoulutusta. Nisulan asukkaiden kerrotaan myöhemmin muistelleen, että tämä joukko "marssi Cygnaeuksen koululta aina tiiviinä joukkona Nisulankatua pitkin ja sitten Sepänkatua uimarannalle".
Kuva: Cygnaeuksen koulun sotasairaala toimi osana 30. Sotasairaalaa, jossa oli huomattava osa sodassa paleltumavammoja saaneista 6000 sotilaasta. Kuvassa juhlasalin tila, jossa on paitsi sotilaita toipumassa, myös sairaanhoitaja juhlasalin ovella vasemmalla. Lottamuseo.
Kun eräs haavoittuneita kuljettanut juna 14. heinäkuuta pysähtyi Jyväskylän asemalle, olivat mukana myös saksalaiset sotamiehet Georg Krüger ja Kurt Heier. Miehet kuuluivat saksalaisten 163:een, niin sanottuun Engelbrecht-divisioonaan. Divisioona oli kesäkuun alussa saapunut Oslosta Suomeen Ruotsin Haaparannan kautta. Joukkoa ei laskettu heti taisteluun, vaan sitä pidettiin jatkosodan alussa Pohjois-Karjalassa ylipäällikkö Mannerheimin reservidivisioonana. Yksi divisioonan rykmenteistä oli kuitenkin heitetty taisteluun Sallaan osana Saksan 26. Armeijakuntaa, joten saksalaiskaksikko haavoittui todennäköisesti juuri Sallassa.
Kuva: Cygnaeuksen koulun tiloissa toimineen sotasairaalan henkilökunta kesällä 1941 kansakoulun salissa. Lottamuseo.
Hoito Cygnaueksen koululla oli niin hyvää kuin mihin tuolloisella lääkintätaidolla kyettiin. Vain ani harvat haavoittuneet kuolivat jyväskyläläislääkärien käsiin, mutta Krügeriä ja Heieriä ei kuitenkaan pysytty pelastamaan. Krüger kuoli Cygnauksen koululla 31. heinäkuuta ja Heier paria päivää myöhemmin. Kuolemiin oli valmistauduttu jo etukäteen pyytämällä Kirkkohallitukselta lupa saattaa aseveljien kaatuneet Jyväskylän vanhan hautausmaan multiin. Yhteistä taistelua symboloiden paikka löytyi lohkosta 19, aivan suomalaisten sankarivainajien vierestä. Kahden ensimmäisen Jyväskylän sotasairaalassa kuolleen saksalaisen hautajaiset 3. elokuuta olivat kaupungissa näyttävä tapahtuma. Sisä-Suomi-lehden mukaan hautajaisia Puistokadun varrella seurasi ”tuhatpäinen suuri yleisöjoukko. Surumarssin soidessa suomalaiset sotilaat kantoivat vainajien valkoiset arkut siunauskappelista”.
Vainajia ja hautajaisia, tosin paljon koruttomampia, tuli lisääkin. Jyväskyläläinen Pirkko Salervo työskenteli kesällä 1941 pikkulottana Cygnaueksen koulun sotasairaalassa. Saksan kieltä osannut 14-vuotias tyttö oli laitettu töihin osastolle, johon saksalaisten potilaat oli sijoitettu. Salervo muisteli Keskisuomalaiselle 24.10.2019 erästä hautaustilaisuutta näin:
Eräänä loppukesän päivänä lähdettiin Cygnaeuksen koululta ja käveltiin porukalla vanhalle hautausmaalle. Meitä oli noin kuusi sairaalalla työskennellyttä, jotka oli käsketty saattoväeksi hautajaisiin. Se oli hyvin vaatimaton, koruton tilanne. Muistaakseni siellä ei ollut juuri muita kuin me kuusi ja pastori, sotasairaalan pappina työskentellyt leivonmäkeläinen Veikko Ilmari Koivisto. Veisattiin ”Sun haltuus rakas isäni” ja jokunen muu virsi. Pappi suoritti siunauksen ja lähdettiin pois. Siinä kaikki.
Koko sodan ajan pikkulottana ja myöhemmin lääkintälottana Jyväskylässä työskennellyt Salervo sanoo sotasairaalan potilaiden jääneen lähtemättömästi hänen mieleensä:
Opin siellä saksankielen täydellisesti. Minulla on vieläkin tallella muistikirjakin, joihin nämä saksalaiset haavoittuneet sotilaat kirjoittivat minulle muistovärssyjään.
Vaikka 30. Sotasairaala jatkoi toimintaansa jatkosodan loppuun saakka, saksalaishaavoittuneita lakattiin kuljettamasta sen piiriin kuuluneisiin yksiköihin kesällä 1942. Vähältä piti, ettei juutalainen lääkäri päätynyt saksalaisten tohtoriksi Jyväskylässä. Suomenjuutalainen Abraham Epstein sai nimittäin komennuksen ”Cynkkarille” vain parisen kuukautta viimeisen saksalaishoidokin poistuttua.
Saksalaisia sankarivainajia laskettiin Jyväskylän multiin kahdeksan. Syyskuussa 1941 Cygnaeuksen koululla toimi myös Saksan armeijan huolto-osaston, Deutsche Lazarettsabteilungin henkilökuntaa, jotka huolehtivat saksalaispotilaiden hoidon ja henkilökohtaisten asioiden käytännön järjestelyistä. Jyväskylän vanha hautausmaa ehti olla kymmenen saksalaisen aseveljen ”viimeinen” leposija parisenkymmentä vuotta, kunnes saksalaisvainajat kaivettiin ylös, ilmeisesti kesällä 1959, ja siirrettiin saksalaisten sotilaiden yhteishautausmaalle Vantaan Honkanummelle. Kaiken kaikkiaan Cygnaeuksen koululla hoidettiin jatkosodan aikana 2663 potilasta, joista siviilejä oli 23, saksalaisia 131 ja loput suomalaisia sotilaita. Sotasairaalat hajotettiin Neuvostoliiton kanssa solmitun rauhansopimuksen mukaisesti 30. marraskuuta 1944.
Sota-aika oli kosketti koulua myös sankarivainajalla, sillä koulun rehtori Eino Peitsa oli jättänyt opetustoimen ja määrätty talvisodan tapaan myös jatkosotaan mukaan. Peitsa kaatui JR 48:n luutnanttina 16. elokuuta Marjalahden taisteluissa Laatokan rannoilla. Taisteluissa pyrittiin estämään venäläisten joukkojen vetäytymistä Valamon saarelle.
Peitsan kaaduttua hänen seuraajakseen koulun johtajaksi valittiin Eino Ilmari Tulikari (1905–1977).