Sodan päätyttyä palataan tiiviiseen kouluarkeen
Koulunkäynti pääsi jatkumaan Cygnaeuksen koulun tiloissa jälleen maaliskuussa 1945. Suomi alkoi jälleenrakentaa ja sijoitti eri puolille paljon sodassa ja sen rauhanteossa kotinsa menettäneitä karjalaisevakkoja. Jyväskylän alueelle sijoitettiin paljon etenkin Sortavalan seudulta tulleita karjalaisia, siirtoväkeä oli syksyllä 1947 vajaa 4000. Tontteja jaettiin Cygnaeuksen koulun oppilaaksiottoalueelta erityisesti Mattilan-, Vainion- ja Kortesuonkadulta sekä Volmarinkadun ylärinteessä niille, joilla oli niihin osto-oikeus, esimerkiksi lapsiperheille ja karjalalaisille. Moni muutti myös vuokralle alueen vinttikamareihin tai pihamökkeihin. Alueen evakkoperheitä olivat esimerkiksi Mirkkoloiden, Kaijansinkkojen, Holopaisten, Rusien, Parviaisten, Honkasten, Karjalaisten ja Rajahonkien perheet. Vaikka suurin osa siirtolaisperheistä oli luterilaisia, rikastui Cygnaeuksen koulun myös ortodoksisten perheiden lapsilla. Lukuvuonna 1948–1949 ortodoksisia oppilaita Cygnaeuksen alakoulussa oli kuusi ja siviilirekisteriin merkittyinä 17 oppilasta.
Pian sodan jälkeen, marraskuun lopulla 1946, "Cynkkarilla" aloitti myös kunnallinen, viisiluokkainen keskikoulu. Se oli tuolloin maamme ainoa kaupunkiin perustettu kunnallinen kokeilukeskikoulu. Johtajaksi siihen valittiin opettaja Jenny Nykänen. Aluksi opetuksesta vastasivat kansakoulun opettajat, mutta vähitellen kouluun saatiin omia keskikoulunopettajia. Kunnallisen keskikoulun kantavana ideana oli mahdollistaa vähävaraisten perheiden jälkikasvulle opetusta kansakoulun jälkeen, jolloin lapsia ei tarvinnut jatkokouluttaa maksullisissa oppikouluissa. Näiden opintojen jälkeen oli mahdollisuus siirtyä lukioon ja niin halutessaan jatkaa vielä yliopistoon. Keskikoulu toimi aluksi Cygnaeuksen koululla, mutta siirtyi Puistokoululle jo vuonna 1952.
Jyväskylän väkiluku kasvoi voimakkaasti sotien jälkeen. Seuraavien vuosikymmenten huumaavaa kasvua kuvaavat luvut, joiden mukaan vuodesta 1941 Jyväskylä kasvoi vuoteen 1980 mennessä noin 10 000:sta yli 60 000:een asukkaan kaupungiksi. Cygnaueuksen koulun lähistölle muutti paljon myös sotien veteraaneja, sotainvalideja ja -leskiä perheineen. Koulun osalta kasvu tarkoitti oppilasmäärien tuntuvaa nousua. Vuonna 1947 koulussa oli jatkokoulu mukaan luettuna 963 oppilasta, eli noin 250 oppilasta enemmän kuin mitä sen sisätiloihin oli mahdollista sijoittaa oppia saamaan. Niinpä koulussa oli siirryttävä jopa kolmivuoroiseen työskentelyyn. Aamuvuoron opettajat saivat pitää viimeisen oppitunnin ulkona ja samoin kuin iltavuoron ensimmäisten oppituntien opettajatkin.
Kuva: Kisakadulla asunut Hilkka Jylhä aloitti koulun Cygnaeuksen koulussa lukuvuonna 1947. Hän oli koulun pitkäaikaisen opettaja Jenny Forssin luokalla. Ensimmäisen luokan lukuvuositodistuksen allekirjoitti Eino Tulikari. Hilkka Mutasen kotiarkisto.
Koulurakennuksessa toimi kaiken lisäksi vuosina 1945–1955 myös "debiilejä, vähälahjaisia lapsia" varten pidetty apukoulu, jonka oppilaita jouduttiin tilanahtauden vuoksi sijoittamaan välillä myös kaupungin muihin kansakouluihin. Apukoulun pääpaikkana oli Cygnaeuksen rakennus, mutta osa luokista toimi myös Kypärämäen ja Tourulan kouluissa. Seuraavana vuonna yksi luokista jouduttiin hajasijoittamaan myös kaupunkiseurakunnan seurakuntatalolle. Kuusiluokkaiseksi laajentuneelle koululle oli osoittaa 1940-luvun lopulla rakennuksesta vain yksi vaivainen luokka, joka oli jaettu pahvisella väliseinällä kahteen osaan. Yhdistettyjä luokkia oli neljä ja opetus tapahtui kolmessa vuorossa. Apukoululla oli myös oma rehtorinsa, vuosina 1944–1947 Iris Kase, 1948–1950 Tommi Korhola ja 1950–1951 Ensio Mustonen. Vuoden 1951 jälkeen apukoululla ei ollut enää omaa hallintoa eikä siten rehtoriakaan.
Lukuvuonna 1948–1949 ankaria rangaistuksia jouduttiin "Synkkarin" alakoulussa jakamaan vain neljälle oppilaalle, joista kolme oli tyttöjä ja poikia yksi. Ongelmatapauksiksi luokiteltiin kolme 3. luokan ja yksi neljännen luokan oppilasta, joista kolme oli saatu kiinni näpistyksistä. Heistä S.F:n [koko nimi poistettu henkilötietosyistä] todettiin "varastaneen rahaa toveriltaan", M.I:n "leikanneen saksilla kappaleen vierustoverinsa mekosta", K.M:n jääneen verekseltään kiinni varkaudesta ja S.L:n "varastaneen toveriltaan kiiltokuvia".
Koulua koetti kevättalvella helmikuussa 1948 raju influenssa-aalto, mikä aiheutti oppilaille ja opettajille huomattavan paljon poissaoloja. Vaikka suurten ikäluokkien lapset eivät vielä olleet ehtineet aloittaa koulutietään, tuli Cygnaeuksen koulusta syyslukukaudella 1948 entistäkin ahtaampi, sillä Kypärämäen koulu ei ollut valmistunut suunnitellussa aikataulussa, joten Kypärämäenkin oppilaat oli sijoitettu Cygnaeuksen koulun rakennukseen. Seurauksena oli se, etteivät kaikki mahtuneet samaan aikaan koulutaloon, vaan koulua käytiin edellisvuosien tapaan kolmessa vuorossa syyskauden ajan. Kun Kypärämäen koulutalo vihdoin valmistui kevääksi, tilanahtaus helpotti hieman, mutta kevätpuolikin käytiin omien oppilaiden suuren määrän vuoksi kahdessa eri vuorossa.
Kuva: 1940-luvun lopussa koulun ensimmäiset luokat opiskelivat laskuoppia Akusti Salon pitkäaikaisesti käytössä olleesta Laskuoppi-kirjasta. Hilkka Mutasen kotiarkisto.
Cygnaeuksen koulussa kävivät harjoittelemassa myös opettajaseminaarin oppilaat, sillä Jyväskylän normaalikoulu, tuolloiselta nimeltään Harjoituskoulu, ei pystynyt takaamaan opettajaoppilaille riittävästi oppituntiharjoittelua. Lukuvuonna 1948–1949 Cygnaeuksen koululla kävi 68 Kasvatusopillisen korkeakoulun kokelasta suorittamassa opettajaharjoitteluaan. Rehtori Eino Tulikarin mukaan harjoittelijoista ei ollut haittaa, vaan he päin vastoin virkistivät koulutyön harmaata arkea. Vakinaisilla opettajilla on ollut myös mahdollisuus "saada virikkeitä omaa vastaista opetustyötä varten". Opettajaharjoittelusta ja tilanahtaudesta johtuen kolme luokkaa (yhdistelmäluokka 1–2, 3 D ja tarkkailuluokka) oli pakko sijoittaa Kasvatusopillisen Korkeakoulun tiloihin seminaarinmäelle. Opettaja Kyllikki Penttilän johtama 3 D -luokka toimi samalla kokonaan opettajaseminaarin ohjauksessa. Samalla luokassa voitiin toteuttaa opetuskokeiluja äidinkielessä.
Kerhoja koulussa oli 1940-luvun lopulla kaksi. Opettaja Hellä Siloman johtamaan tyttöjen liikuntakerhoon kuului lukuvuonna 1947–1948 keskimäärin 21 liikkumisesta innostunutta tyttöä ja rehtori/opettaja Eino Tulikarin laulukerho "Kilkkeeseen" 76 oppilasta, joista osa tuli myös keskikoulun puolelta. Lisäksi koulussa toimivat 1940-luvun lopun mittaan Irja Korholan kotitalouskerho sekä ruotsin kielen kerho. Tulikarin "Kilkkeellä" oli esiintymisiä koulun monissa juhlissa sekä Lounaispuistossa 22. toukokuuta 1948 järjestetyssä kansakoulujen yhteisessä kevätjuhlassa, johon osallistujia tuli eri puolilta Keski-Suomen maakuntaa. Kerho kokoontui kaksi tuntia kestäneelle oppitunnilleen keskiviikkoisin. Tulikarin vetämillä tunneilla oli ohjelmassa pääsiassa moniäänistä kuorolaulua. Kerran kuukaudessa pidettiin ohjelmallinen ilta, jolloin oppilaat esittivät kuorolaulun ohella soittoa, muun muassa pianolla ja viuluilla. "Kilkkeen" kerholaiset pääsivät näyttämään osaamistaan myös maakuntarajojen ulkopuolella, osallistuen toukokuussa 1948 Turussa järjestettyihin kansakoulujen laulujuhliin.
Rehtori Eino Tulikari oli paitsi muusikko, myös innokas urheilumies. Lukuvuonna 1948–1949 hän kirjasi vuosikertomukseen ylpeydellä, että koulun oppilaiden tulokset koulujen välisissä hiihtokisoissa, kuten myös yleisurheilussa, olivat olleet erinomaisia:
Talvella voitti koulumme perinteellisen Harjun hiihdon saaden sanomalehti Keskisuomalaisen lahjoittaman kiertopalkinnon lopullisesti omakseen. Toukokuussa järjestetyissä koulujenvälisissä yleisurheilukilpailuissa koulumme myös voitti Kenttäurheilijoiden lahjoittaman kiertopalkinnon lopullisesti.
Heikki Kovanen muistelee oman koulun hiihtokilpailua 1940-luvun lopussa:
Cygnaeuksen koulun hiihtokilpailu oli vuoden tapahtuma. Latu lähti Kenttäkadun alkupäästä Kortesuon pelloille ja kiersi lenkin Laajavuoressa. Pelloilla seistä jökötti vain yksi iso lato Jyvälän suunnassa ja toinen 300 metriä Taipaleen torpasta Schildtin kartanon suuntaan. Voimistelunopettajat Ilmari Karvonen ja myöhemmin Kaarlo eli Kalle Mirkkola olivat ankaria tuomareita. Hiihtosuorituksesta riippui paljon urheilunumero.
Rehtorin ääni kaikui tästä lukuvuodesta 1947 alkaen myös kaikkiin luokkiin samanaikaisesti, sillä koulussa oli otettu käyttöön keskusradio. Näin saatiin Tulikarin mukaan "nauttia opetuksesta myös radion välityksellä".
Kuva: 1940-luvun koulussa opeteltiin lukemaan useita erilaisia kirjaimistoja. Lukukirja Hilkka Mutasen kotiarkisto.
1950-luvulla aloitetaan hyvinvointivaltion palvelut osana koulua
Oppilashuolto, varsinkin kouluruokailu ja terveydenhuolto, kehittyivät sodan jälkeen jälleenrakentavassa Suomessa. Jyväskylässä kansakoululaitoksella oli 1950-luvun alussa käytössä kaksi koulukeittiötä, Cygnaeuksen varsin suurikokoinen keittola ja lisäksi Puistokoulun viereen rakennettu väliaikainen keittiöparakki. Niissä valmistettiin päivittäiset kouluateriat kaikille kaupungin kansakouluille, korkeakoulun harjoituskoululle ja lisäksi kaupungin lastentarhoille. Cygnaeuksella koulukeittiön vastaavana hoitajana toimi 1950-luvulla Impi Hakala. Vuodesta 1954 kouluruokaa alettiin valmistaa myös Keskuskansakoulun uudessa keittolassa. Sotien jälkeiset niukat ajat näkyivät ruuassakin, joka oli pitkään pelkkää velliruokaa. Aterioiden parantamiseksi oppilaat velvoitettiin tuomaan kouluun syksyisin erilaisia ruokatarpeita, kuten perunoita, lanttuja, porkkanoita ja puolukoita.
Koulujen terveydenhuolto kärsi niin ikään kaupungin valtavan kasvun aiheuttamista ongelmista, kuten saippuan ja lääkeaineiden puutteista. Kouluhoitajien tehtävistä vastasivat tällä vuosikymmenellä kaupungin neljä terveyssisarta, joista yksi oli kohdennettu Cygnaeuksen kansakouluun ja apukouluun. Panostus terveydenhuoltoon kasvoi, kun Cygnaeus sai seuraavan vuosikymmenen alkupuolella kaksi omaa terveydenhoitajaa. Vuonna 1957 voimaan tullut laki kouluhammashoidosta velvoitti Jyväskylänkin toteuttamaan järjestelmällisen hammashoidon koulussa. Vähitellen seuraavien vuosien aikana hammaslääkärin hoitoa alkoivat saada myös Cygnaeuksen oppilaat. Tosin vasta 1987 koulu sai virallisesti oman hammashoitolansa, yhtenä kaupungin viidestä peruskoulusta.
Väestönkasvu ja koulutilojen tarve värittivät myös uuden vuosikymmenen alkua. Opetustilojen puutetta helpottamaan rakennettiin Jyväskylään syyskuussa 1952 käyttöön otettu, Rajakadun varressa sijaitseva ja ammattikorkeakoulun tätä kirjoitettaessa (2025) hallitsema Keskuskansakoulu, joka oli valmistuessaan maan suurin (enimmillään oppilaita 1800). Eniten opetuspaikkoja olisi tarvittu oppikoululaisille, mutta Jyväskylän koulut eivät meinanneet pysyä väestönlisäyksessä millään mukana. Kaupungin väestönkasvu keskittyi vieläpä Cygnaeuksen koulupiirin alueelle, jolloin akuuteimmat ongelmat ahtaudesta koettiin juuri siellä. Hieman helpotusta toi Kypärämäen koulun laajennus 1950-luvun lopulla. Jyväskylässä oppikoulujen ulkopuolelle jäi joka tapauksessa eniten niihin halunneita oppilaita koko Suomessa. Tilanahtauden takia lapset opiskelivat Cygnaeuksenkin koulussa vuoroissa.
Jotta tarpeellinen viikkotuntimäärä olisi täyttynyt, aamuvuoron viimeinen ja iltavuoron ensimmäinen tunti pidettiin edellisen vuosikymmenen lopun tapaan usein ulkona ja jos sää oli huono, oli turvauduttava käytävään tai varastohuoneeseen. Vuosikymmenen ikävimpiä muistoja oli heti sen alkajaisiksi koulun juhlasalissa talvella 1950 syttynyt tulipalo. Palon sammuttaminen kesti kolme vuorokautta, mutta suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin. Osa lattiarakenteista meni tapauksen johdosta uusiksi.
"Cynkkari" sai uuden rehtorin vuonna 1952, jolloin Eino Tulikari vaihtui Hugo Leppälään. Leppälä oli mm. innokas urheilumies, joka oli opiskeluaikanaan vuonna 1930 kuulunut Jyväskylän seminaarin voimistelujoukkueeseen ja ollut 1941 perustamassa Jyväskylän Latu Ry:tä. Myös Leppälän vaimo Aino Leppälä oli Cygnaeuksen henkilökuntaa, toimien koululla opettajana vuosina 1937–68. Koulutiensä syyslukukaudella 1955 aloittanut Erkki Kivi on muistellut rehtori Leppälää ja aikaansa Cygnaeuksen koulun ykkösluokkalaisena teoksessaan Mustelmia: matkalippu menneisyyteen (2016):
Viimein koittaa syyskuu ja se Suuri Päivä, kun meikäpoika lähtee koulutielle! Voionmaankadun varrella sijaitseva Cygnaeuksen koulu on valtavan kokoinen kivikolossi, jota sen pelätty johtaja Hugo Leppälä johtaa rautaisin ottein. Kuri koulussa on kova, lähes sotilaallinen. Pienimmästäkin rikkeestä tulee joko kotimuistutus tai jälki-istuntoa. Kirjaimiin ja numeroihin tutustuminen tuntuu pitkästyttävältä, sillä lukeminen ja laskeminen ovat sujuneet jo jonkin aikaa. Välillä laulaa luikautetaan, käydään käsityöluokassa neulomassa kuvioita froteeseen tai jumppasalissa kuperkeikkoja heittämässä. Ulkona pelataan sään salliessa pesäpalloa.
Aamuhartaudet ja ruokarukoukset vähän oudoksuttavat, kun en ole sellaisiin kotioloissa tottunut. Kahden ensimmäisen kouluvuoden ajan tytöistä ja pojista koostuvaa luokkaamme kaitsee jo eläkeikää lähestyvä harmaatukkainen Aino Karhila. Opinnot sujuvat sen suuremmitta vaivoitta, ja yllätyn iloisesti saadessani keväällä Martti Korpilahden rahastosta pienen stipendin.
Jyväskylän asutus laajeni 1950-luvulla. Ilmakuvassa Cygnaeuksen koulu kuvan oikeassa laidassa, torimaisen aukion vasemmalla puolella. Keskelläl oleva omakotitaloalue on Mäki-Matin, Syrjälän ja Nisulan asutusaluetta. Kerrostaloja Harjun länsipuolella oli jälleenrakennuskauden jälkeen vasta vähän. Kuva: Matti Poutavaara 1956, Museovirasto.
Oppituntien lisäksi koululla ehditään myös harrastamaan
Kerhotoiminta jatkui vireänä ja vuosikymmenen mittaan koululla toimi mm. erilaisia liikuntakerhoja (ohjaajina tytöillä Hellä Siloma ja pojilla Hugo Leppälä), laulukuoroja (johtajinaan mm. Yrjö Jäntti, Risto Forstén ja Kerttu Sarkkinen) sekä Veikko Puumalaisen johtama luontokerho ja raittiuskerho. Suuri painoarvo kerhotoiminnassa oli erilaisten korttien suorittamisella, joihin kerättiin mm. voimistelumerkkejä. Myös eri liikuntalajien erotuomarikortteja suoritettiin koulunkäynnin lomassa. Koulu ulotti vaikutuksensa myös vapaa-ajalle: 1950-luvulla jääkiekosta tuli uusi nouseva urheilulaji ja yläluokkien voimistelunopettaja Kalle Mirkkola pelasi Diskoksessa. Hän houkutteli Cygnaeuksen koulun poikia lajin pariin. Koulun kerhotoiminnassa annettiin myös muuta yleissivistävää kasvatusta, kuten raittiusvalistusta. Toivonliitto järjesti Cygnaeuksen koululla myös omia iltakerhojaan.
Kuten Erkki Kivi on muistellut, Hugo Leppälän aikana koulussa pidettiin kovaa kuria. Lukuvuonna 1958–1959 rehtori Leppälä totesi oppilaiden käytöksen hyväksi, sillä ankarampiin rangaistuksiin oli ollut tarvetta turvautua vain kolmen oppilaan kohdalla. Ongelmat näyttivät kasaantuneen 3. luokalle, sillä kaikki kolme olivat saman luokan oppilaita. Heistä T.F:lle annetun alennetun käytösnumeron takaa paljastui "toistuva karkaaminen jälki-istunnoista". Samaisen oppilaan mainitsi rehtori Leppälä olevan luonteeltaan epärehellinen ja myös pinnanneen koulusta toistuvasti sekä "kuljeksineen ympäri kaupunkia". Toisen rangaistun, S.H:n, todettiin puolestaan harjoittavan näpistelyä. Huonokäytöksisestä kolmikosta J.K:n kohdalla oli loppulukaudesta havaittu kohenevaa käyttäytymistä, sillä lukuvuoden alkupuolella tämä oppilas oli "röyhkeästi vastustanut opettajaa", mutta oli parantanut selvästi tapojaan loppulukukaudesta, jolloin hänen käytösnumeroaan oli kyetty reivaamaan monta pykälää ylöspäin.
Eräs kylmän sodan aikainen erikoisuus olivat lämmenneet suhteet Neuvostoliittoon. Tämä heijastui Cygnaeuksen kouluunkin muun muassa opettajavierailuina. Tunnetuin venäläinen vieras oli joulukuussa 1950 koulun opetukseen tutustunut kasvatusopin professori Gontsarov, joka seurasi opetuksen sujumista oppitunneilla. Samoin neuvostoliittolainen nuorisodelegaatio teki tutustumiskäynnin Cygnaeuksen koululle seuraavan vuoden huhtikuussa ja samaisesta idän kommunistisesta jättiläisestä tullut pedagoginen valtuuskunta puolestaan vuoden 1951 marraskuussa.
Kerhoista 1950-luvun lopulla aktiivinen oli mm. voimistelunopettaja Pentti Tenon luotsaama voimistelu- ja urheilukerho. Kerhon viikoittaisiin rutiineihin kuului varsinkin voimisteluharjoituksia. Lisäksi Teno peluutti tämän poikakerhon oppilailla koripalloa ja opetti lajin tekniikkaa. Kun opettaja kevätlukukaudella otti kerhon ohjelmaan koripallon pelaamisen keskinäisillä otteluilla, osanottajien määrä kolminkertaistui. Kevätpuolella kerhossa kävikin keskimäärin 24 oppilasta. Voimistelu ei innostanut oppilaita yhtä paljon, mutta pesäpallotuomarikortteja suoritti lukukauden aikana 11 osallistujaa. Opettaja Teno päätti koulun arkistoon jääneen kirjoituksensa kerhon toiminnasta pohtien, että varsinkin koripallokerhot tuntuivat olevan nuorten sydämiä lähellä: "Niiden avulla voitaisiin saada varmasti paljon joutilaita nuoria vedetyksi pois kadulta. Jos suurimpiin Jyväskylän kuluihin saataisiin tällaiset kerhot, olisi niissä varmasti paljon kävijöitä."
Kaupungin opettajayhdistyksen urheilutoimikunta järjesti myös monia urheilukilpailuja, joissa Cygnaeuksen oppilaatkin pääsivät esittelemään kuntoaan. Mitaleista kilpailtiin ainakin yleisurheilussa, hiihdossa, uinnissa, luistelussa sekä Jyväskylässä suuren suosion saavuttaneessa pesäpallossa.