Vuosikymmenen merkittävimpiä muutoksia oli Syrjälän yläasteen muutto pois Cygnaeuksen koulun yhteydestä. Yläasteen oppilasmäärät olivat vähenemässä, lapsiperheiden määrän vähentyessä Mäki-Matin ja keskustan alueella ikäluokkien pienetessä. Kun yläasteelaisia oli ollut 1970-luvun puolivälissä yli 500, uuden vuosikymmenen alussa heitä oli enää alle 400. Myös opetusryhmien määrä oli pudonnut 18:sta 15:een. Syrjälän yläaste, jonka johtajana toimi loppuun saakka Pentti Lehtinen, lakkautettiinkin heinäkuun lopulla 1982.
Uusi koulu, Huhtaharjun yläaste, aloitti toimintansa Syrjälän koulussa, mutta muutti 1983 Huhtasuon kaupunginosaan, jonne oli tuolloin valmistunut Huhtasuon ala-asteen yhteyteen uusi koulurakennus. Syrjälän lisäksi Huhtaharjun uuden yläasteen tieltä lakkautettiin myös Harjun yläaste. Uuden yläasteen luokat muodostettiin Huhtasuon 6. luokan oppilaista sekä Harjun ja Syrjälän koulujen luokista. Poikkeuksen muodosti Syrjälän 7 D -luokka, joka siirtyi Voionmaan kouluun ja Harjun 8 A -luokka, joka siirtyi Viitaniemeen. Syrjälän opettajakunta siirtyi lähes kokonaisuudessaan yhdessä Harjun yläasteen opettajien kanssa uuteen Huhtaharjun kouluun.
Syrjälän yläasteella elettiin sen viimeisten toimintavuosien aikana kaikesta päätellen melko normaalia koulutyön arkea. Eräs oppilaita varmasti eniten innostaneista asioista olivat luokkaretket ja niiden suunnittelu. Viimeisen toimintavuoden lopulla, toukokuussa 1982, 7. ja 8. -luokat suuntasivat 8 D -luokanvalvojan Marja-Liisa Melkisen ja 9 B:n luokanvalvojan Saara Hopposen johdolla kahdelle eri luokkaretkelle, ensin Tampereelle ja sitten Järvenpäähän. Jälkimmäisessä tutustuttiin Jean Sibeliuksen syntymäkoti Ainolaan. Ylemmät luokat 9. ja 10. tekivät puolestaan kevätretkensä kiertoajeluna Jyväskylän alueella. Kohteet oli suunniteltu oikein matkatoimiston kanssa ja siihen kuuluivat Kaupungintalo, yliopisto, Kyllö, Kortepohja, Laajavuori, Viitaniemi, Lohikoski ja Kankaan paperitehdas.
Kaikkia oppilaita kierros tutussa kotikaupungissa ei tyydyttänyt, vaan osa 9 C -luokan oppilaista päätti järjestää epävirallisen luokkareissun Tukholmaan. Heidän valvojansa Raili Haapasola lähetti matkan johdosta huoltajille kirjeen, jossa hän painotti, etteivät Syrjälän yläasteen luokat olleet koskaan matkailleet ulkomaille. Haapasola lisäsi, ettei "matka ole koulun järjestämä eikä koulun puolesta ole valvontaa kyseisellä matkalla". Vanhempien piti allekirjoittaa lappu, jossa he vakuuttivat olevansa tietoisia Tukholman reissun epävirallisuudesta. Viimeisen toimintavuoden aikana sattui myös ikävä tapaus, kun helmikuun puolivälissä 1982 koululle murtauduttiin öiseen aikaan. Sisätiloissa tehtiin ilkivaltaa ja muun muassa koulun opettajienkokouksen pöytäkirjoja varastettiin. Tätä kirjoitettaessa vuonna 2025 osa niistä on edelleen teillä tietämättömillä, eivätkä ne siten kuulu Jyväskylän kaupunginarkistolla säilytettävien koulun pöytäkirjojen kokoelmaan.
Suhde koteihin syvenee teemaviikkojen ja myyjäistoiminnan kautta
Cygnaeuksen ala-asteen ja kotien suhdetta pyrittiin Arvi Jakosuon rehtorikaudella edelleen syventämään. Edellisen vuosikymmenen loppupuolelta saakka koululla oli kokoontunut säännöllisesti kouluneuvosto, jonka pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi tuli 1980-luvun alussa Erkki Arvaja (1945–2018). Hän oli kaupungissa muutoinkin näkyvä hahmo. Arvaja oli pitkäaikainen kunnallispäättäjä, entinen Katulähetyksen toiminnanjohtaja ja jääkiekkoseura JYP:n aktiivinen taustavaikuttaja.
Syyskuun alussa 1984 Arvajan ja Jakosuon johdolla pidetyssä kouluneuvoston kokouksessa päätettiin muun muassa kutsua oppilaiden vanhempia seuraamaan koulutyötä erilaisten teemapäivien sekä joulu-, kevät- ja Kalevala 150 v -juhlien yhteydessä. Syyskauden alkajaisiksi vanhemmat oli kutsuttu koko koulun yhteiseen vanhempainiltaan, jossa esitelmöitsijöinä oli arvovaltaisia kasvatustieteen esitelmöitsijöitä. Lisäksi yhteistyöhön kuuluivat luonnollisesti myös luokkakohtaiset vanhempainillat. Koululla järjestettiin myös syksyisin "Tunneviikkoja", joissa keskusteltiin yhdessä vanhempien ja lasten kanssa tunneilmaisun merkityksestä. Toinen samantyyppinen teemapäivä oli "Luovan toiminnan päivä", jossa pääpaino oli yhdessä järjestetyissä ja koetuissa musiikkiesityksissä.
Suuri eri luokkien yhteisponnistus oli useana vuonna joulumyyjäisten ja kirpputorin pystyttäminen. Vuonna 1985 tapahtumasta puhuttiin jopa joulumessuina. Oppilastoimintaa varten otettiin vastaan esimerkiksi kirpputorilahjoituksia, kuolinpesiä, liikkeiden poistoeriä sekä kaikkia ehjinä pysyneitä tavaroita kirjoista huonekaluihin ja lastenvaatteista urheiluvälineisiin.
Koulun pitkäaikaisella opettajalla Elli Mantereella oli koulun tiedotuslehti Pinkin haastattelussa vuonna 1995 sekä hyviä että huonompia muistoja kirpputoreista vuosien varrelta:
Luokkani keräsi tavaraa ensin varastoon ja myyntiä varten ne levitettiin ensimmäisen kerroksen luokkiin. Pojat olivat tuoneet 2–3 kpl isoja, vanhoja, kolhiintuneita matkalaukkuja. Ajattelin, ettei ne kenellekään kelpaa. Samoin olivat kai oppilaat ajatelleet, kun pieni joukko lensi tuulispäänä luokkaan ja huusi: "Tule katsomaan, opiskelijapojat ostivat ne laukut ja vaatteita laukut täyteen" Toisella kerralla olin varoittanut – onneksi –, ettei omia vaatteita saa jättää mihin sattuu. Niillä oli oma paikkansa. Kävi kuitenkin niin, että eräs tyttö oli jättänyt takkinsa huolimattomasti ja takki oli myyty. Sain kimppuuni tuohtuneen äidin joka vaati, että minun pitää maksaa takki. Onneksi luokka vakuuutti opettajan varoittaneen asiasta, joten asia raukesi.
Koululla toimi myös Cygnaeuksen leirikoulun kannatusyhdistys, jonka tärkeimpänä puuhaopettajana toimi Ermo Mutanen. Oppilaat toimittivat kirjoituksiaan myös Jyväskylän ala-asteen oppilaiden omaan lehteen, Mutasen toimittamaan Koulukärpäseen. Lehden tuotto jaettiin kokonaisuudessaan sen myyntiin osallistuneiden luokkien retki- ja leirikouluhankkeisiin. Erityisesti Mutasen luokan varainhankintatoiminta oli aktiivista ja hänen luokkansa tekivät kannatusyhdistyksen alaisina leirikouluretkiä niin Suomessa kuin ulkomaillakin vuosittain.
Koulukärpäsen kevään 1985 numerossa "Synkkari" sai 4 B -luokan oppilailta arvioita laidasta laitaan, mahdollisesti yleistä koulunkäyntiä kohtaan koettua innostusta heijastellen:
Meidän ikioma koulumme
Meidän koulu on kiva koulu. Täällä on kivat oppilaat ja kivat opettajat. En haluaisi mistään hinnasta muuttaa pois johonkin toiseen kouluun. Kaikissa luokissa on hyvä luokkahenki.
"Meidän koulu on aivan ylivetokoulu.
Juu, onhan tämä maailman paras koulu – häntäpäästä.
Maailman paras koulu? – No jaa, en menis vannomaan.
Kyllä minä korjaisin vähän meidän koulua.
Koulussa on liian pitkät päivät ja liikuntaa on liian vähän. Ruokalan puolella saisi myös tulla kohennusta: enemmän jäätelöä jälkiruuaksi!
Koulussa pitäisi olla kunnon ruuat, esim. hampurilaisia, ranskalaisia perunoita ja kaikkea hyvää paitsi ei mitään perunamuussia eikä mitään mössöö.
Koulukärpäsen vuoden 1987 numerossa ääneen pääsi Cygnaeuksen pitkäaikainen vahtimestari Pentti Hokkanen. Panu Vainio ja Mika Pyykkönen 6 B -luokalta tenttasivat Hokkasta tähän tapaan:
"Koko nimenne? Pentti Kalevi Hokkanen
Kuinka kauan olette olleet koulullamme vahtimestari? Noin 36 ½ vuotta.
Pidättekö lapsista? Joo, ne on mukavia.
Pidättekö musiikista? Kyllä!
Mistä Rytmimusiikista? Esim. Humpasta.
Mistä eläimistä pidätte? Koirista ja hevosista.
Onko teillä omaa lemmikkieläintä? Ei ole.
Entä lempikukkanne? Saintpaulia.
Pidättekö saduista lapsena? Joo.
Pidättekö työstänne? Kyllä, ihan hyvä homma.
Mitä huonoja puolia työssänne on? En osaa sanoa.
Entä hyviä puolia? Itsenäinen ja hyvä homma.
Kuinka pitkiä päiviä teette? 8 tunnin päiviä paitsi joskus jään iltavalvojasi 21.50 asti.
Mitä teette vapaa-aikana? Kesällä pyöräilen ja käyn lenkillä.
Harrastatteko jotain? En.
Kerro syntymästäsi. – Olen syntynyt tämän koulun tontilla 6.2.1927.
Minkälaista oli työsi ennenvanhaan? – Koulua oli kahdessa vuorossa kahdeksasta kahdeksaantoista. Rehtorina oli Tulikari vuotteen 1951 ja sen jälkeen Leppälä. Cygnaeuksen koulu sai lisärakennuksen vuonna 1961. Koulussa toimi kansalaiskoulu ja apukoulu tämän kansakoulun lisäksi. Oppilaita oli parhaimmillaan 1500 ja opettajia 80. Talvella oli urakkaa kovalla pakkasella. Koska lämmitysuuni oli pieni, joutui olemaan jatkuvasti yötä päivää passissa. Puita kului 15 mottia vuorokaudessa."
Teemu Göös ja Marko Tiainen, niin ikään 6 B-luokalta, saivat puolestaan haastatteluun pitkän linjan opettaja Onni Pitkäsen. Pitkänen muisteli menneitä kouluvuosia näin:
Ensimmäiset vuodet talvisodan jälkeen olivat levottomat. "Synkkarilla” oli isoja poikia, jotka eivät halunneet tulla kouluun, vaan menivät työhön. Joskus oli vaikea opettaa, kun oli levotonta. Kerran pelotti, kun puukässän tunnilla sattui kamalaa: Erään pojan valtimo oli poikki, kun vierustoveri oli sohaissut häntä puukolla. Opettaja sai verentulon lakkaamaan ja lääkäri sanoi sairaalassa, että 2 minuuttia, niin poika olisi vuotanut kuiviin.
Opettaja Pirkko Rahkosta jututtivat puolestaan 5 D -luokan Jessi Leino ja Pia Järvinen:
Kauanko olette opettaneet englantia? Kauan… noin 20 v.
Onko teillä lapsia? Juu, 2 lasta.
Viihdyttekö kotonanne? Juu, tottakai…
Onko mukava opettaa englantia? Kyllä, tai riippuu oppilaista.
Millä kulkuneuvolla tulette koululle? Yleensä kävellen tai pyörällä.
Mielimusiikkinne? Riippuu tilanteesta, mutta en tykkää punk-rockista.
Minkälaisia kirjoja luette? Asiakirjoja tai oikeastaan hyviä kirjoja.
Minkälainen olette opettajana? Vaikea sanoa…
Hermostutteko helposti? Tarvittaessa.
Pidättekö lapsista? Kyllä, ajoittain.
Minkälainen on mielestänne ihanneoppilas? Aktiivinen, kiinnostunut, inostunut, kuuntelee, oma-aloitteinen, älykäs…
Kuva: Koulukärpänen 1987 esitteli 4 A -luokassa vierrailleiden kansanedustajien haastattelut. Tekstit olivat oppilaiden tekemiä. Ermo Mutasen kotiarkisto.
Koulu pohtii pulmapaikkoja ja toiminnan kehittämistä
Kouluneuvosto kiinnitti omalta puoleltaan vuosikymmenen varrella useasti huomiota liikenneturvallisuuteen. Vauhdittajana tähän oli syksyllä 1981 sattunut tapaus, jossa auto osui tietä ylittämässä olleeseen 1. luokan oppilaaseen. Jyväskylän kaupunki kasvoi jatkuvasti ja oppilaiden keskimääräiset koulumatkatkin olivat pidentymään päin. Neuvosto antoi kaupungin päättäjille suosituksia liikenneturvallisuuden parantamiseksi muun muassa Nisulankadulla, jonne se suositteli asennettavaksi useiden koulun oppilaiden koulutien varrelle liikennevalot. Neuvosto avitti opettajia myös arvostelemalla oppilaiden kirjoituskilpailuun lähettämiä kynäelmiä, Vesa Holopaisen ruotiessa runot, Erkki Arvajan näytelmät sekä Veikko Harisen kertomukset.
Aika ajoin puhutti myös koululaisten häiriökäyttäytyminen Mäki-Matin alueella. Ilmiö voimistui, kun Suvimäen tarkkailukoulu muutti syksyllä 1983 Cygnaeuksen koulun uudisrakennuksen tiloihin. "Synkkarilla" ja tarkkailukoululla oli jo aiempaa yhteistä historiaa, sillä Jyväskylän ensimmäiset tarkkailuluokat oli perustettu jo 1944 "Synkkarilla" toimineeseen apukouluun. Sen jälkeen tarkkailuluokat oli siirretty 1952 rakennettuun uuteen Keskuskansakouluun, mutta kun tarkkailuluokkien oppilasmäärä kasvoi, osa häiriökäyttäytymistä harjoittaneista oppilaista opiskeli edelleen Cygnaeuksen koulun rakennuksessa. Käytäntö oli jatkunut vuoteen 1961, jolloin kaikki tarkkailuluokkalaiset oli keskitetty Rajakadulla sijainneeseen Suvimäen kouluun. Syksyllä 1983 vuorossa oli siirto "Synkkarin" uudisrakennukseen. Tarkkailukoululle annettiin tällöin nimi "Mäki-Matin koulu".
Monet tarkkailukoulun oppilaiden tekemät rötökset alettiin sen jälkeen mieltää Cygnaeuksen koulun oppilaiden tekemiksi. Kouluneuvoston kokouksessa 6.11.1984 vierailleet tarkkailukoulun opettajat myönsivät tämän ja lisäsivät, ettei heillä ollut mitään moittimista Cygnaeuksen koulun oppilaita kohtaan. Ennemminkin tarkkailukoululaiset ja heidän ahkera tupakointinsa ja oleskelunsa välitunneilla omaksi osiokseen erotetulla naapurikoulun pihamaalla aiheutti kiusallisia tilanteita Cygnaeuksen oppilaille. Tarkkailuluokan oppilaat olivat yrittäneet sytyttää myös avotulen "Synkkarin" WC-tiloissa. Opettajainkokous päätti tehostaa kahden koulun opettajien välistä vuorovaikutusta ja järjestää välitunnit lomittain, jolloin kohtaamisia kahden koulun välillä ei pääsisi syntymään. Täysin viattomia eivät tietysti olleet "Synkkarin" oppilaatkaan, sillä vuosikymmenen kuluessa opettajainkokouksissa todettiin oppilaiden sotkevan ruokapöytiä voinapeilla ja harjoittavan toisiin oppilaisiin kohdistuvaa "WC-terroria".
Koulun arkeen kuuluivat luonnollisesti keskusradion kautta toimitetut päivänavaukset. Lukuvuoden 1982–1983 kuukausittain vaihtuvat päivänavausten teemat käsittelivät muun muassa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, elämää, kuolemaa ja ikuisuutta, vastuuta itsestä, toisista ja ympäristöstä, hyviä tapoja ja kiitollisuutta.
Kun pitkään vallassa ollut presidentti Urho Kekkonen täytti 3. syyskuuta 1980 tasan kahdeksankymmentä vuotta, juhlistettiin valtionpäämiestä myös "Synkkarilla" erityisellä liikuntapäivällä. Ohjelma alkoi aamupäivällä 1–3-luokkien 10 x 50 metrin sukkulaviestikisalla koulun pihalla. Samaan aikaan ylempiluokkalaiset starttasivat kahden kilometrin kuntokävelylle, jossa edettiin opettajien johdolla hölkkäillen. Iltapäivällä osat vaihdettiin, isot sukkulaviesteilivät ja pienemmät hölkkäsivät. Kaikille sukkulaviestiläisille jaettiin muistoksi Kekkosen syntymäpäivistä diplomi.
Vanhaan koulurakennukseen tehtiin toinen isompi peruskorjaus vuosikymmenen alussa. Korjaus- ja kunnostuslista oli pitkä. Siihen kuului niin kosteusvaurioiden korjausta, maalausta, vesikaton tukirakenteiden uudistamista, ikkunoiden vaihtoja, lattioiden maalausta, hormistojen puhdistusta kuin rappauskorjauksiakin. Tehdyt työt määrittelivät tuon jälkeen pitkään rakennuksen ilmettä sekä sisältä että ulkoa.
Koulun 1–6. luokkien kaikkien oppiaineiden keskiarvoksi tilastoitiin 7,62 keväällä 1980. Oppilaita oli lukuvuonna 1979–1980 ahertanut koulussa 448, joista 212 oli poikia ja 236 tyttöjä.
Cygnaeuksen koulun tuohon astista historiaa summasi rehtori Arvi Jakosuo toukokuun alussa pidetyillä Veso-koulutuspäivillä nostaen esille etenkin musiikin vahvan roolin eri vuosikymmenillä. Martti Korpilahden jättämä perintö eli toisin sanoen edelleen voimakkaana. Toinen erityinen koulua leimaava piirre oli Jakosuon mukaan näyttävien juhlien järjestäminen. Sen lisäksi "Synkkari" oli tunnettu kielikouluna, jonne oli syksystä 1986 alkaen keskitetty kaikkien ala-asteen harvinaisten kielten opetus.
Keväällä 1988 ala-asteen rehtorinvirka tuli hakuun Arvi Jakosuon sairastuttua. Yhteensä seitsemän hakijan joukosta valituksi tuli lopulta Kari Asikainen (s. 1953). Asikainen sai venyneen hakuprosessin aikana tehtäväkseen luotsata koulua aluksi väliaikaisen rehtorin vakanssilla kesään 1989 saakka. Hän oli valmistunut luokanopettajaksi 1976 Jyväskylän yliopistosta ja toiminut tätä ennen luokanopettajana, Jyväskylän oppimateriaalikeskuksen johtajana ja ollut myös Jyväskylän maalaiskunnan koululautakunnan jäsen. Asikaisen rehtorinpesti vakinaistettiin vuoden 1989 loppupuolella.